100 päivääää

Enään vaivaset 100 päiivää jäljellä. Kun kattoo kalenteria niin huomaa, kuinka pian se lähtöö oikeesti onkaan. Viime viikon torstaina oli ensimmäinen orientaatio. Se kesti kolme tuntii ja siel oli kolme entistä vaihtarii ja vaihtarin äiti kertomassa erilaisista fiiliksistä vaihtarivuoden aikana. Ei siellä tullu kyl mulle mitään uutta. Paitsi se et moottoriajoneuvoihin lasketaan myös päältäajettava ruohonleikkuri. Olin kans ihan järkyttyny siitä, että siellä lihoo kevyesti 15-20 kg. Mä niin harrastan siellä jotain liikuntaa ja oikeestaan haluun oikeen kokeilla siellä jotain uutta lajia.

Oon niin älyttömän innoissani ja onnellinen koska sain haastattelun kautta töitä päikkäristä. Oon sielä kuukauden töissä ja saan 760€. Tän paremaa kesätyöpikkaa ei voi saada. Kaikki raha tulee kyl tosi paljon tarpeeseen, koska vaihtovuos ei oo mistään halvimmast pääst.

On niin hassuu aatella et jenkeis vaihtareil on jo promei ja kaikkee ku must tuntuu et justhan ne vast lähti. Aika on menny niin nopeesti. Vuos sit mä keksisin et lähen vaihtoon ja sillon se lähtö tuntu niiiin kaukaselta ja ihan pian se oikeesti jo koittaa. Hui!

Eipä mitään ihmeellist

Tänään oli tullu AFS:lt sähköpostii et mul oli 7.6. Helsingissä viisumia varten haastattelu jossain suurlähetystössä tai vastaavassa. Hui! Siel mult otetaan sormenjäljet ja sit esitetään mulle jotain kysymyksii enkuks ja mun pitäis varmaa osata vastat niihi kans, mut saa nähä mitä siitki tulee. Ei mul oikee mitään muuta ollu. Halusin vaan jakaa mun tuntemuksii siit, et joudun menee juttelee suurille tärkeille ihmisille :DD Ai niin ei se haastattelu sit noin kauaa kestä toi on vaan sellanen suuntaa antava aika et se tarkka aika tulee myöhemmin selvil.

Osaanotto

Osaanottoni kaikkia Bostonin pommi-iskun uhreja ja heidän läheisiään kohtaan. Aina kaikki vastaavat jutut tuntuu pahalta, mutta nyt kun itse on lähdössä sinne syksyllä niin, jotenki kaikki tuntuu vielä pelottavammalta. Sit se maratoni oli viel ihan tavallinen tapahtuma, ettei se ees ollu mikään mielenosoitus, johon jollain olis ollu syytä tehä isku.

Mikään järjestö ei kuitenkaan psyty vastaamaan täysin mun turvallisuudesta. Tietty pyritään selvittämään, että kaikki asuinalueet, mihin vaihtarit lähetetään, on turvallisia, mutta kaikkialla liikkuu sekopäitä. Tietty Suomessakin voi kuolla ihan missä vaan, mutta silti Jenkit tuntuu vaarallisemmilta. Sit kaikkien sekopäiden lisäksi siellä on kaikki sää jutut ihan eri luokkaa ku meijän pikku Suomessa. Mut onneks sentää hiukan pystyy vaikuttaa omaan turvallisuuteen, kuten mihin aikaan liikkuu ulkona, kulkeeko yksin jne. Lueskelin yks päivä niit turvallisuus ohjeit ja ne oli äärettömän tarkkoja, mut ihan hyvä vaan :D

Vihdoin

En oikeestaan oo ehtiny kertoo enempää siit sijotusalue jutusta. Eli mun sijotusalueella on 22 osavaltioo ja tuun olemaan itärannikolla. Mul ei oikeestaan oo kauheesti välii mihi tuun menemään, koska mul ei oo mitään suurta hinkuu lämpimään, en sillä oo mikään kesä-ihminen. Maineen en kyl haluis, koska se on harviten asuttu osavaltio ja siit 90% on metsää. Mun tuuril joudun sinne ja sit ku pääsen perille ni mulle annetaan pyssy käteen ja sanotaan: Varo karhuja." Lisäks olis ihan plussaa jos pääsis rannikol, mut tuun olee varmasti kaikkeen tyytyväinen. 

Mul on ihan järkyttävän sekava olo koko vaihtoon lähdöstä. Oon samaan aikaan iha haljeta innosta ja oon niin kauhuissani koko jutust. Kaikki aina sanoo et siit tulee mahtava kokemus, mut mitäs jos siit ei tuukkaa ja sit on maksettu ihan kauheest ja ihan turhaan. Yritän aika paljon olla miettimättä asiaa, koska muuten vaan stressaannun hirveesti.

Musta tuntuu et oon pari viikko koko ajan vaan tehny jotain ja hirveesti ollu tekemsit eikä oo yhtään ollu aikka levähtää. Koeviikost selvisin ja viiminen jakso alko. Koko ajan pitäis tehdä jotain koulujuttui ja sit viel teen töitä firmalle, jossa isä on töissä. 

Viikonloppu oli äärettömän rankka ku perjantaina lähdin vuotta nuorempien isosten leirille laulamaan bändiin ja olin aivan poikki sunnuntai illal, kun tulin yhentoist aikaan kotiin ja sit aamulla piti lähtee omien riparilaiste konfirmaatioon. Saatiin kaikki isoset meijän nuorisotyöntekijätlä aivan ihanat puiset ristit kiitokseks. 

Tänään pääsin vihdoin rentoutumaan ihan rauhassa. Nauttisin siit et sato vettä, lumi sulaa ja saan vaan olla rauhas kotona. Tein lämmint kaakaoo ja siihen kermavaahtoo pääl ja paahtoleipää omenamarmeladin kanssa omnomnom :3 

" Sinä lennät New Yorkiin!"

Oon niin intsinä, mut kerron vaan hiukan eli sen verran tietoa tuli, et lennän New Yorkiin ja mitkä mahdolliset osavaltiot on mun sijotus kohteita. Saan tarkemman tiedon sit kun mun isäntäperhe ja koulu vahvistuu, mut mä kerron lisää sit niist mahdollisist osavaltiost jne viikonlopun jälkeen. Oon nyt sillä siskon luona Jyväskylässä :D