"Tää ois niinku kissa ja tekis kurnau"

Täältä tullaan muistuttaisin sua

koko elämäsi olet etsinyt vain mua

Tää ois niinkun kissa ja tekis kurnau

se olisi koira ja sanois hauhau

Minulla on katala, vaarallinen olo

kesäkumiaika selvästi on aluillaan

sinun on pakko antautua

minussa on paljon mitä kahdenkesken paljastaa

Peruutin deitti-ilmoitukseni

Saletisti tänään löytyy poikakaveri

Mussa on kaikki, mitä oltavakin on

Oon luotettava, kiva ihana ja viaton

Kamala tahto tanssia

kesäkumiaika selvästi on aluillaan

heti tänne romanssia

minussa on paljon, mitä kahdenkesken paljastaa

En ole onnistunut ennen

Nyt kaiken oikein teen

Varmasti ihan kohdalleen

Täältä tullaan muistuttaisin sua

Koko elämäsi olet etsinyt vain mua

Olen täyttä kultaa, kaunein päällä maan

Asettukaa riviin, tänään prinssi valitaan

Kaiken saat, mitä olet etsinyt

Oikeastaan etsinnät voit lopettaa jo nyt

tässä ollaan, opettele mua

Minä olen täydellinen, ala rakastua

PMMP - Kumivirsi

Maailman paras pakahtumis-biisi <3 Oon niin onnellinen etten kestä. Rakastan mun poikaystävää ja mun kavereita. Pus Pus <3 Huomenna kemian koe ja se menee varmasti hyvin, ku lukemisen sijaan päätin kuunnella Kumivirttä montakymment kertaa, mut mitä turhaan ottaa ressii jostain kemiast : )
Juu ei mul mitään järkevää ollu. Kunhan piti kertoo ilosta. Iloa täytyy jakaa maailmaan tittitidiii :DD

Söpöilykuvii poikaystävän kaa <3

Energiaa vaikka muille jakaa

Nyt oon kyl niin täynnä energiaa. Odotan niin innolla mun vaihtovuotta. Niin ihanaa päästä shoppailemaan ihan uusiin liikkeisiin, joita ei oo Suomessa. Saada ihan erilainen ja uusi elämä. Onhan mulla nyttenkin aivan ihana elämä ettei mitään valittamista, mut vaihtelu virkistää. Luin jostain blogista, et kannattaa pyrkii ajattelemaan sit uudessa perheessä, että elämä siellä tai täällä ei ole huonompaa tai parempaa vaan erilaista. Niinhän se on. Molemmissa paikoissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia.

Oon miettiny sitä kuinka kauheeta on varmasti lähteä täältä ja jättää kaikki tuttu ja turvallinen mut sit oon kans tajunnut kuinka lyhyt aika se 10 kuukautta on mun elämästä. Se on myös lähtemisessä lohduttavaa, että tänne Suomeen palaa takaisin ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Eikä se täältä lähteminen ole varmasti niin kauheaa kuin sieltä takaisin lähteminen, koska sinne jää varmasti paljon rakkaita ihmisiä, joita ei todennäköisesti nää enää ikinä. Toivon, että host-perheestä tulisi mulle kuin uusi perhe ja sen perheen ja kaikkien kavereiden sinne jättäminen tulee olemaan tosi tosi rankkaa, koska mulle kaikki läheiset ihmiset on ihan tosi tärkeitä.

Tänään tuli kutsu SLEP-testeihin (Secondary Level English Proficiency) IIIIIIK! Luin yhestä blogista et siinä kokeessa esseen aiheina oli ollu joku osteoporoosi, ilmastonmuutos tai romantiikan aika. En ikinä selvii jos pitää jostain tommosest kirjottaa! Hirvittää ihan kauheesti koko testi! Siin sähköpostis luki et siihe kokeeseen sisältyy 45 min. kuuntelu ja 45 min. luetunymmärtäminen  ja sit lisäks pitää kirjottaa joku aine johon on varattu tunti.

Onneks nyt kuitenkin alkaa tällä viikolla koeviikko ja voi paneutua oikein kunnolla ihanan opiskelun pariin. Tavoitteet olis simmoset iha perus kaikissa aineissa. Kuuntelen välilä joidenkin lukiolaisten juttuja koulussa ja mietin et mitä jotkut tekee lukiossa kun tokan jakson tavoitteena on et pääsee kaikista kursseista läpi. Eihän voi olla mitään motivaatioo opiskella jos ei oo mitään tavotteita. Lopuks viel vähä kuvaa mun yber hienoista bilsan muistiinpnoista ja siis kuvasta näkyy et keskityn aina tunneil. Meillä on kaikil tunneilla koneet, jote aika usein pelailen siitä webkamerasta :DDD

Pohdiskelua

Eilen illalla iski jotenki tajuntaan se totuus, et vuos ilman mun mussukoita ja poikaystävää. Kaverit oon tajunnu jo aikasemmi mut jotenki illalla ku menin nukkumaan, tuli kauhee ikävä poikaystävää. Järkytyin siit et oltii oltu kaks päivää eros ja oli jo ikävä. Miten mä kestän kymmenen kuukautta?!

Juttelin meijän koulun yhen vaihtarin kaa ja se sano ettei sil oo ollu viel yhtään koti-ikävä tai mitään. Ite olin iha järkyttyny, koska mä tuun oikeest itkee viikon enne mun lähtöö ja varmaa kuukauden sielläkin. Luin jonkun blogist ettei se ollu pystyny syömään aluks siel mitää ku sil oli niin kova ikävä. Oon kyl semmone syöppö et todennäkösest mul ei käy iha noin mut jotain sen suuntast voi hyvinkin käydä.

Mun mielest oli iha älysulost ku rakas ystäväni Niclas oli tänää iha surkeena, ku selitti mul etten enää vaihtovuoteni jälkee osaa puhuu suomee. Olin iha aaws <3 En todelakaan pelkää suomenkieleni puolesta.

Päätin, et sit ku oon vaihdos ni kirjotan tänne kans niist kurjist fiiliksist. En haluu, etä tää on semmone blogi jos vaan hehkutetaan kuin ihanaa on olla vaihtari, vaan iha kaikki totuus tulle ilmi. Jos vaiks joku vaihtoon lähtijä sattuis lukemaan tätä joskus ni se sais realistisen kuvan siit mun elämäst, koska ei se elämä oo ruusuil tanssimist Suomessakaan.

Mut annan kauheen surullisen kuvan suurimmas osaa mun postauksist. En mä sentää kauheesti angstaa päivisin. Illal vaan saattaa tulla pieni murhe, ku miettii vaihtoo. Mut mul on niin kivaa täl hetkel, vaiks koulu onki rankkaa ja oon iha pihal kaikis aineis, mut onneks mul on mun kaverei. Mun uus söpöläinen on Vilja, jonka takii käytän oikeest niin pal päivisi kaikkii söpöily sanoi. Koko nainen on oikeest niin söpö, sulone ja hupsu ja kaikkee <3 Oon suunnitellu et vois värjää hiukset punasiks. Äiti on viel vähä erimieltä sävystä ja sillee, mut saa nähä mitä elämä tuo tullessaa. Vilja aneli et laittaisin sen kisuwebbi kuvan, jote laitoin ja sit kans kuvaa milt näyttäisin ehkä punasil hiuksil. :D

Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta

NENÄPÄIVÄÄÄÄ

Perjantaina vietettiin nenäpäivää ja itsekin seurakunnan isosena osallistuin hyväntekeväisyyteen keräämällä rahaa. Pari tuntia seisoskeltiin ulkona lippaat kädessä. Oli kyl tosi hauskaa hommaa ja ihmiset anto yllättävän hyvin rahaa. Yksikin mies antoi 50 euroa. Oltiin siitä ihan järkyttyneit, mut kiitettiin monta monta kertaa. Kuultiin myös mitä eriskummallisimpia syitä miks ei pysty lahjoittamaan.

Mun mielest nenäpäiivä on hyvä keksintö, koska nenät tekevät päivästä vähän hauskemman ja tavallaan antaa sellaisen kuvan, että hyvää voi tehdä hauskallakin tavalla. Itse pidän tosi tärkeenä, että autetaan oman maan ja muiden maiden hätää kärsiviä. Mun mielest olis iha älyttömän hienoa päästä aikuisena johonkin maahan oikein auttamaan auttamaan niitä ihmisiä. Olishan se varmaan aika tosi rankkaa, koska näkis niin paljon kaikkea pahaa ja valtavasti kärsimystä, mut on siellä kyl varmaan hiukan hyviäkin hetkiä esim. jos joku lapsi parantuukin taudeista tai jokin kaivo saadaan toimimaan tai joku lapsi pääsee kouluun. Aikuisena olis kans hienoo ottaa semmonen kummilapsi, jolle lähetetään rahaa.

Siskoni ja äiti olivat kattoneet sitä nenäpäivä-ohjelmaa. Itse en ollut kotona, joten en katsonut, mutta oli ollut kuulemma todella koskettavaa. 

Vaihtarijutuista sen verran, että AFS:lt tosiaan soitettiin,että mun pitäis hankkia neurologilta, jolla oon käynyt, todistus siitä, ettei mun päänsärkyyn oo oikee löytynyt mitään syytä jne. Perjantaina postista tuli lääkärin kirjoittama lappu, että olen terve ja mulla on todettu migreenii ja päänsärkyy, mut pystyn elämään sen kaa eikä hätää. Järkytyin suuresti, että se paperilappu makso 53 euroa! Niin paljon siitä lapusta huhhuh.

Ai niin. Hyvää isänpäivää kaikil :DDD

Kukaan ei muute näytä hyvält toi nenä pääs :D