183 päivää

Oon niin ylpee kun osasin tehdä hienon tänään jäljellä -laskurin tonne blogin sivuun. Laitoin päiväksi ensimmäisen lähtöpäivän, koska on aika suuri todennäkösyys, että ekassa  erässä lähden. Kuitenkin kun viime vuonna lähti 42 vaihtaria ekassa erässä, 3 tokassa ja kolmannessa 2. Suorastaan piinaavaa vaan odotella. Haluisin jo saada tiedon sijoituksesta, koska kaikki sitä aina kysyvät, eikä ikinä osaa kellekkään vastata. Tavallaan myös järkyttävää ajatella ettei tiedä, missä ensi vuoden viettää.

Kaikki aina kysyy et onks mulla toiveita perheen tai osavaltion suhteen. Ni vastaan aina ettei oo mitään, koska pyrin pitämään itteni mahdollisimman avoimena kaikelle ettei tuu pettymystä. Must tuntuu et oon innoissani on mun perhe ja osavaltio millanen tahansa. Ainut on, että jos perhe on niin yliuskovainen, että siihen liittyy kummallisia rituaaleja tai vastaavaa tai ovat niin jyrkkiä mielipiteissään että on vaikea keksiä mitään yhteistä, mutta muuten mulla ei ole mitään väliä. Mun mielest olis oikeestaan älyttömän siistiä päästä kokemaan sellanen messu, jossa on semmonen naiskuoro siel edes ja sit ne laulaa siel kaikkee ilosta. Oon nyt niin innoissani mun vuodest etten kestä.

Nyt oon selvinny kolmesta koeviikosta. Viimisestä en niinkään kunnialla, mutta voin vähän syyttää musikaalia.  Tänään on satanu koko päivän lunta ja ihanaa ku talvi on tullut takasin. Oltii viikonloppuna moottoripyörämessuilla ja oli kyllä siistiä. Säälisin niitä mallitytsyjä, jotka joutus keikistelemään siellä limasten miesten silmänruokana. En ees haluu ajatella kuinka suuri koti-ikävä mulla tulee :( Löydettii niin hienot mönkkärit siskon kaa :DDD