Tuskastumista

Nyt mun yks kaverikin on saanu perheen ja mä oon niin tuskissani ku perhettä ei vaan kuulu. Mikä ihme siin on, et muut saa perheensä, mut mä vaano n ilman?! Se mun kaveri sai päättää et meneeks se iksityiskouluun, jota sen perheen lapset käy ja joka maksaa 400€ kuukaudessa vai meneeks se ihan tavalliseen kunnalliseen kouluun. Mä ite menisin kunnalliseen, koska 4000€ pelkäst koulusta vaihdos on mun mielest aivan liikaa. Kutsut mun läksiäisiin on jo tehty, et ne pitää enää lähettää :D

Käytiin perjantaina kattomassa meijän vuokramökkii. Sisälle ei päästy, mut päästiin näkemään millanen piha siin on. Meijän piti kävellä 1,6 km metsässä "polkua". Polku oli siis mönkiällä ajettu reitti kedolla, joka oli täynnä nokkosia ja hyttyiä. Reitti ei ollut kiva, mutta mökin ympäristö aivan ihana. Kyl kelpaa siel viettää kaks viikkoo heinäkuun lopusta. Sinne mökille oli tunnin ajomatka ja mun poikaystävä meinas seota ku mun perheel oli niin kummalliset jutut. Toivon et mun host-perhe olis yhtä kiva ja läeinen ku mun oikee perhe on.

Kuulumisii

Ei mitään uutta vaihtarijuttuihin liittyen. Päivät vaan vähenee vähenemistään eikä mitään uutisii oo kuulunu. Enää 45 päivää jäljel ja se on ihan hirveeen vähän! Nyt juhannuksena oli kolmen päivän iikonloppu ja ehtisin vähän pääsemään kesäloma fiiliksiin. Valitettavasti maanantaina paluu arkeen ja viiminen kokonainen työviikko alkaa. Mulla on huimat 7 työpäivää jäljellä.

Tänään paistettiin kesän ensimmäiset letut muurikalla. Oli kyl ihan nam nam hyvää. Mul tulee kyl perhet ihan hirvee ikävä tuol. Erityisesti mun pikkusiskoo, koska meijän päivittäiset sekoilut on jotain niin ainutlaatust.  Oli kyl hauskaa ku molemmil oli kamerat ku syötiin ja kaikenlisäks viel molemmat kuvas niit lettui, ku sekin pitää blogii. Mä säälin niit joil ei oo ollenkaan sisaruksii, koska ne ei voi ymmärtää millast on ku on sellanen yhteys toiseen ihmiseen. Mul on kaikenlisäks kaks aivan ihanaa siskoo, joitten kaa saan jakaa elämäni. Mä kyl oikeesti osaan arvostaa sitä, et mul on ehjä perhe, ihanat siarukset ja rakastavat vanhemmat. Ei kaikil oo asiat todellakaan näin hyvin, kun mulla on.

Oli vähän surullista tajuta juhannusta viettäessä suvun kanssa, et ens vuonna en ookkaa juhannuksena kotona. Siihen lähtöön on hirveen vähän aikaa, mut siihe paluuseen vast pitkä aika onkin. Jouluu ja pääsiäis vietetään jenkeiski todennäkösesti, mut juhannust tai vappuu siel ei vietetä! Mä en saa ens vuonna simaa ja munkkei. Toisaalt tää ei oikeesti oo varmaa mun suurin murhe siel vaihdos :D Tulipaha silti mieleen.

Kiitos Aino <3

.

Uus kamera!

Ostin itelleni uuden kameran, ku se oli alennuksessa. Mun molemmilla siskoilla on samanlaiset, joten tiesin kameran olevan tosi hyvä. Oon niin onnellinen siitä. Ostin siis canon power shot G12. Se on tosi pieni ja söpö. Niit ei enää  valmisteta, jote niit myytii halvemmal ja oli ihan nipinnapin et ees sain ton koska niit oli enää kaks mallikappaleetta.

On ihan äärettömän tuskasta, ku käyn joka päivä tarkistamas mun sähköpostin. Must tuntuu ettei mun perhetiedot tuu ikinä. Muo pelottaa niin paljon ettei mul saada perhet ajois ja mu sanotaan vaan et tässä rahat takas ku et pääse vaihtoon. Se olis jotain niin kauheeta, koska sit olis odottanu vaihtovuotta puoltoistvuotta ja se kaikki olis ollu ihan turhaa.

Ensimmäinen kuva uudella kameralla!

Viisumi tuli

Viisumi tuli tällä viikolla ja kävin sen R-kisoksita hakemassa. Olin aatellut, et se viisumi olis joku lippulappunen, mut se olikin vaiks kuinka hieno sivu mun passissa. Mun viisumin kuva ja passikuva on ihan erinäkösii, ku viisumikuvas näytän iha iteltäni, mut siin passikuvas näytän joltain narkkarilta pidätyskuvassa. Äiti sano muutenkin etten pääse jenkesit enää Suomeen takasin samal passil, ku lihoon siel niin pal et näytän sit ihan erilt :DD

Nyt kuiteski ihan työviikosta ihan väsynyt tyttö lähtee kohti Jyväskylää ja rakasta siskoa. Junamatkalle tietty karkkia eväänä. omnomnom :3 Vieläkään ei oo perhetietoja ja alkaa olla jo ei niin haluttu- olo. Kaikenlisäks vaihtoonlähtö tuntuu niin epätodelliselt ku ei tiiä omaa perhet tai yhtään mitään. No hyvää kannattaa odottaa.

Viisumi haastattelu

Perjantaina olin Helsingissä haastattelussa viisumia varten. Sinne oli kaikille oma aika varattu ja sit odotettiin kahvilassa, josta meidät kolmen hengen ryhmissä vietiin sellaseen ihan normaaliin kerrostaloon, jossa sit yhes kerrokses oli sellanen panssariovi jos luki konsulaatti.Sit sielt tuli sellanen pelottava vartija, joka otti eka meijän passit ja sit hetken pääst pyysi meijät yksitellen sisään. Sit siin oli heti turvatarkastus eli meijän piti jättää meijän kaikki tavarat sellaseen boksiin ja sit mennä metallinpaljastimen läpi. Sit annettin meijän paperit jollekki tyypil ja mentiin odottaa et meijät kutsutaan.

 Se suurlähettilään haastattelu tapahtu sellasen lasin läpi ja se kysy ihan perus kysymyksii: miksi valitsin jenkit, tiiänkö jo mun kouluni, maksaako mun vanhemmat reissun ja mitä ne tekee työkseen. Ne kaikki kuuluisat terrorismiin, rahanpesuun, ihmiskauppaan, kansanmurhiin ja prostituutioon liittyvät kysymykset kysyttiin netissä täytettävässä lomakkeessa. Viisumihaastattelu oli helppo juttu ja sitä oli ihan turha stressata.

Kävin tietty samal kattelemas Kampis ja Forumis. En löytäny sielt pal mitään. Ostin vaan sisäkengät töihin. Löysin H&M:st ruskeet tosi söspöt ballriinat. Olisin halunnu sellaset pitsiballeriinat mut niit ei ollu mun kokoo. Mut on niin ihanaa kun on lämmintä ja kesänen ilma.