Sählien sählä

Oon pikkutyttönä ollu energinen pakkaus ja mul on sattunu kaikenlaist elämäni aikana. Toisaalt mun elämä on kans ollu tosi hauskaa, ku oon ain puuhaillu kaikenlaist. Vanhempien onneks oon rauhottunu hiukan kun ikää on tullu lisää. Kyl mun vanhempii silti saattaa hiuka pelottaa, mitä kaikkee mul sattuukaan siel maailman toisella puolen. Onneks mä osaan, touhukkuudestani huolimatta, pitää järjen pääs. Ikinä en haluu muita satuttaa tai tehä muutenkaan mitään vahinkoo. Kaikki kaupoista varastelut ja huumeet jätän suosiol muille. Vanhemmat voi olla melko turvallisin mielin.

Mun pikkusiskon kaa oon ihan mahdoton. Meil on niin sekopäist juttuu, äiti ja isi kattoo vaan vierest iha järkyttyneenä. Mul on oikeesti maailman ihanimmat siskot! Molemmat mulle niin tärkeitä. Käydään sillo ku keretään ni mun isosiskon luona Jyväskylässä. Olis ihan hassuu jos se viel asuis kotona.

Oltii yks viikonloppu kyläilemäs siel ja oli kyl niin kiva viikonloppu. Oli kiva keli niin käytiin paistamas makkaraa. Mulle ei mahtunu tuulihousut lökäreien pääl ja oli melko kylmä ilma niin aattelin et lökärit on kuiteskin lämpimämmät, joten otin sit vaan ne tuulihousut mukaan. Keksittiin et mennään yhelle laiturille joka oli makkaranpaistopaikan lähellä koskella. Sillalle päästäkseen piti mennä todella mutainen ja jyrkkä rinne alas. No onnistuin tietty jo alas mennes hiukan kaatumaan, mut ei siin housut niin kauheest viel likaantunut. Ylös tullessamme ehtisin jo sanomaan, että pian mä kaadun naamalleni, kun sitten olinkin vattallani rinteessä ja valuin vauhdilla rinteen alle. Mun ihanat siniset lökärit ja maiharit olivat ihan ihan ihan mutaset. Niin kun sanoin ni mulle sattuu ja tapahtuu.

Ei mul ollu mitään muuta, kunhan tulin vaan lörpöttelemään kaikkee turhaa ja esittelemään laadukkaita makkaranpaistokuvia : D

Murmelit ja silleen <3

nam namvaahtokarkkejaa