Pohdiskelua

Eilen illalla iski jotenki tajuntaan se totuus, et vuos ilman mun mussukoita ja poikaystävää. Kaverit oon tajunnu jo aikasemmi mut jotenki illalla ku menin nukkumaan, tuli kauhee ikävä poikaystävää. Järkytyin siit et oltii oltu kaks päivää eros ja oli jo ikävä. Miten mä kestän kymmenen kuukautta?!

Juttelin meijän koulun yhen vaihtarin kaa ja se sano ettei sil oo ollu viel yhtään koti-ikävä tai mitään. Ite olin iha järkyttyny, koska mä tuun oikeest itkee viikon enne mun lähtöö ja varmaa kuukauden sielläkin. Luin jonkun blogist ettei se ollu pystyny syömään aluks siel mitää ku sil oli niin kova ikävä. Oon kyl semmone syöppö et todennäkösest mul ei käy iha noin mut jotain sen suuntast voi hyvinkin käydä.

Mun mielest oli iha älysulost ku rakas ystäväni Niclas oli tänää iha surkeena, ku selitti mul etten enää vaihtovuoteni jälkee osaa puhuu suomee. Olin iha aaws <3 En todelakaan pelkää suomenkieleni puolesta.

Päätin, et sit ku oon vaihdos ni kirjotan tänne kans niist kurjist fiiliksist. En haluu, etä tää on semmone blogi jos vaan hehkutetaan kuin ihanaa on olla vaihtari, vaan iha kaikki totuus tulle ilmi. Jos vaiks joku vaihtoon lähtijä sattuis lukemaan tätä joskus ni se sais realistisen kuvan siit mun elämäst, koska ei se elämä oo ruusuil tanssimist Suomessakaan.

Mut annan kauheen surullisen kuvan suurimmas osaa mun postauksist. En mä sentää kauheesti angstaa päivisin. Illal vaan saattaa tulla pieni murhe, ku miettii vaihtoo. Mut mul on niin kivaa täl hetkel, vaiks koulu onki rankkaa ja oon iha pihal kaikis aineis, mut onneks mul on mun kaverei. Mun uus söpöläinen on Vilja, jonka takii käytän oikeest niin pal päivisi kaikkii söpöily sanoi. Koko nainen on oikeest niin söpö, sulone ja hupsu ja kaikkee <3 Oon suunnitellu et vois värjää hiukset punasiks. Äiti on viel vähä erimieltä sävystä ja sillee, mut saa nähä mitä elämä tuo tullessaa. Vilja aneli et laittaisin sen kisuwebbi kuvan, jote laitoin ja sit kans kuvaa milt näyttäisin ehkä punasil hiuksil. :D