Mä oon nyt jo itkeny sitä et joudun jättämään mun perheen ja poikaystvän tänne Suomeen. Mä en ees haluu ajatella sitä hetkee kun pitää oikeesti jättää ne hyvästit kaikille mulle rakkaille ihmisille. Mä tuun itkemään silmät päästäni. Onneks siihe on kuiteski viel niin pitkä aika. En muute pysty kuuntelemaan sitä Maailman toisella puolen, koska muo rupee heti itkettämään ku mietin et oikeest oon sit tosi kaukana.
Sain täs pimeinä tunteina loistavan ajatuksen, jolla saan itteni takuuvarmasti itkemään ja ikävöimään Suomeen ku oon vaihdossa. Pyydän joululahjaks 5 vuoden päiväkirjaa ni sit kevätpuolella vaihdossa kun luen niitä mun ens kevään juttuja ni mul tulee ikävä tänne ja sit se on ihanaa et mul on blogin, kuvien ja kaikkien ihanien muistojen lisäksi se päiväkrja, jossa on joka päivältä pieniä juttuja mun vaihdosta. Sitä on sit joskus aikuisena jälkeenpäin kiva lukee.
Viikonloppuna juttelin mun poikaystävän kaa vaihdosta ja just siit et kuin kauhee ikävä tulee. Asuuhan se nyt jo opistol niin et nähää vaan viikonloppusin mut ei se oo mitään verrattuna siihe mitä sillo tulee olee. Se kummsikin sano et se on mulle ihan eri juttu ku mä saan ihan uuden perheen ja kaikki on ihan uutta ni en tavallaan homaa sitä et se puuttuu mun elämästä, kun se sen sijaan jää tänne ja se huomaa sen puuttuvan palasen, koska se pyörii samoissa kuvioissa ja se tulee tänne ja miettii mitä se tekee ku en ookkaa tääl sen viikonloppuseurana Vasta seuraavana iltana tajsuin, et asiahan on oikeestaa aika kaks piippunen, koska mulle taitaa kuitenki tulla rankempaa, koska multahan viedään kaikki tuttu ja turvallinen. Mulla ei oo siellä tuttuja päivärutiineja, perhettä, kavereita, poikaystävää, kieltä, ruokaa, sänkyä, tavaroita ja lemmikkejä. Ei sitä ees osaa ajatella kuinka paljon uutta tulee kun menee sinne jonnekkin kauas. Ehkä olis parempi ettei sitä niin paljoa pohdtis.
Meen huomenna terkkarille kysyy et onko mahdollsita koulun kautta saada joitain tarvittavia rokotteita. Huomenna on myös SLEP-testi, jota stressaan todella todella paljon. Loppuun viel viimisii syksyn fiilistely kuvii joita siskon kaa otettiin ennen Antti-tuiskua :D
Voi että, mä samaistun suhun niin paljon! Oon ite nyt vaihdossa jenkeis, ja poikaystävä on siellä suomessa.. Mäkin itkin sillon monta kuukautta sitä et kuinka ikävä tulee ja mitä jos suhde ei kestäkkää. Nii ja kyl se on sulle sit vaikeempaa kun kaikki on uutta ja poikaystävän lisäks on ikävä myös muita asioita suomessa. Mut kyl se vähän helpottaa ekojen parin kuukauden jälkeen :) ps. En itekkää pysty kuunteleen sitä maailman toisella puolen :s
VastaaPoistaNii ja jos haluut jutella enemmä tai sullon jotai mitä haluut kysyy ni juttelen mielelläni :)
PoistaVoi ootpas ihana <3 kiitti :)
PoistaVoit vaik pistää sähköpostiosotettas tai jotain jos haluut :)
Poista