Syvällinen hedelmäsalaatti

(sekava postaus mun ajatuksista)

Kolme vuotta sitten tapasin mun tän hetkisen poikaystävän ja tuntuu kyl ihan uskomattomalt. Jos joku olis sanonu mul sillon et hei kolmen vuoden pääst oot Ohiossa ja elät uskomatonta vaihtarivuotta, iha vieraassa perheessä, ilman ketään tuttua ympärillä, ni en olis kyl uskonu. Vaihtarivuosi ei sillä oo ollu mulle mikään pitkäaikainen unelma vaan keksisin sen vasta ysin lopussa, joten se tuli sillon iha puskista kaikille, eikä muo ees aluks otettu tosissaan. Siltikään en oo katunu täällä ollessani, että lähdin. Päätös lähteä tänne on kyl ollu mun tähänastisen elämän vaikeimpii, mut oon onnellinen et tein sen.

Välillä kyllä mietin, et oon harvinaisen tyhmä, ku haluun sekottaa mun elämää tällätavalla, sillä vaikka kaikki sanoo et et sä mitään missaa ku oot poissa ja kaikki on ennallaan ku tuut takasin ni se ei voi pitää paikkansa. En usko muuttuvani mitenkään mullistavasti tällä, mutta vuodessa ihminen vaan kasvaa henkisesti ja kyllähän tietty vieraassa kulttuurissa eläminen muuttaa ihmistä, ainaki mä painan enemmän ku lähtiessä(syön tääl oikeesti enemmän mitä suomes ja se on jo aika hyvin). Suomeen palaaminen tulee olee vaikeeta enkä oikeesti ees haluu ajatella koko asiaa. Täällä pyrkii elämään hetkessä ja oikeesti nauttimaan koko vuodesta. Mut elämä on valintoja täynnä ja onhan se kauheeta ku kaverit puhuu vanhoista ja muusta kivasta ja haluisin olla niiden kaa kokemassa niit juttuja ja sisko saa vauvan enkä mä oo paikalla, mutta niin se vaan on, kun tekee päätöksen niin se avaa ovia, mutta samalla myös sulkee toisia. Mä tiiän missaavani jotain, mutta todellisuudessa tää vuosi on jotain niin ainutkertasta ja ainutlaatusta et toivon sen olevan sen arvosta ja tähän asti se ainaki on ollu.

Vaikka onkin ikävä välillä kotia, perhetää, kavereita, poikaystävää, pikku juttuja ja isompia juttuja ni tää on silti niin hienoo ja oon yllättyny miten vähän loppuen lopuks oon ikävissäni. Parast on ne illat, ku en oo kuollu väsymyksest, vaan jaksan viettää aikaa perheen kaa. Eilen esimerkiks vietin monta tuntii vaan jutellen Kristyn kaa kaikenlaist samal, kun se leipos. Juteltiin iha kaikest ja Kristy oikeest tuntuu ihan mun isosiskolta. Ei se tietenkään tuu koskaan korvaamaan mun siskoa Suomessa, eikä tarkotus ookkaan, mutta samalla tavalla voin jutella kaikesta sen kaa. Juteltiin esimekriks mun tulevaisuuden suunnitelmist ja oikeestaan jopa tosi syvällisii juttui.. Ollaan kans ihan uskomattoman samanlaisia. Joskus järkytyn jopa meijän samanlaisuutta!

Nyt meillä on neljän päivän viikonloppu, joten suunnitelmis ois tehä jotain kivaa, mut ilmasta vähän riippuu, mitä tehään. On kyl niin ihanaa ku ei tarvi mennä kouluun neljään päivään, koska koulu aiheuttaa ihan tajutonta väsymystä mulle vieläkin. Onneks se pikkuhiljaa alkaa helpottamaan.

Pikku postaus omenasoseesta

Oltiin tekemässä omensasosetta Kristyn kaa sen isän luona. Ajattelin ottaa kameran mukaan, mutta en mä muistanu, joten ei mulla oo ku pari kuvaa, jotka Kristy otti sen kännykäl. Meil oli kutieskin tosi hauskaa ja siis omenasoseen tekeminen on tosi helppoo. Mun piti vaan pilkkoo niit omenoi ja sit ne omenat keitettiin ja sit se omenamömmö laitettiin sellaseen puristin juttuun ja siit synty omenasoset.

Kristy onnistus polttamaan yhet omenat sinne kattilan pohjaan ja se haju oli iha järkyttävä. Mul oli omenoiden pilkkomisen ja sen siivilän käyttämisen lisäks yks tosi tärkee tehtävä ja se oli ilma tyhjentäminen pusseista. Me pussitettiin se valmis omenasose sellasiin minicrip pussien tapasiin pusseihin, jois on sellanen hieno sulkija ja mun piti sellasel normaalii isommal pillil imee ne ilmat pois sielt pussist ennen ku ne suljettiin ja voi vitsit ku rupes pyörryttää, mut ainaki mul oli hauskaa ja vähä erilaisempi kokemus.

Olin kans lauantaina yhen meijän koululaisen sweet 16 juhlis ja oli kyl tosi kiva ilta ja harmittaa etten tajunnu ottaa kameraa mukaan. Meil oli loppuillast bonfire eli siis tavallaan nuotio ja siis ihan oikeest sielt lensi yhtäkkii sellanen kekäle sen synttärisanakrin syliin ja se karjasi ja huitas sen pois ni siit tuli tuhansii sellasii pienii lentelevii kipinöi ja siin samas se viel onnistu kaatuu sil tuolil. Kaikki vaan nauro täysil ja sit yhtäkkii yks tyttö vakavoitus ja kysy "mitäs jos se ei voi saada enää lapsii?" Ööh ei se kekäle ees polttanu kunnon reikää sen tytön farkkuihin. hohhoh rakas lapsi :)

Liam oli niin väsyny omenasose-päivän jälkeen

Mitä turhaan saunasta kertomaan

Meil on joka kuukaus sellanen koulun afs-clubi, jossa jokasen vaihtarin täytyy pitää esitelmä omasta maasta ja mä olin eka. Jippii! Sarkasmia ilmassa. Mun esitelmä oli tiistaina, joten maanantaina leivottiin lusikkaleipiä, koska meijän piti viedä jotain suomalaista syötävää. En ollu ikinä ennen niitä keksejä tehny, mut oon mä niit sentään syöny. Oli kyl iha toivotont, ku niit Kristyn kaa väsättiin, eiä niist ees tullu saman makusii, mut iha sama ei kukaan sitä tiiä ja kaikki oli ilosii.

Väsäsin yhes illas power pointin mun elämästä Suomessa, joten olin tosi hyvin valmistautunut. Sit ku mentiin koululle illal ni ei siel huonees ollu tykkii tai tietokonet, joten fiilis oli iha sillane jes. No ei hätä ollu sen suurempi, ku sit joku mies löysi kirjastost liikuteltavan tykin, jos oli kouölun kone kiinni, joten mun hieno power pointti saatiin näkyviin. Se esitys itsessään meni ihan hyvin ja ei mitään suurempa kömähdyst sattunu. Onneks ihmiset kans kysy paljon kysymyksii ja oli sillee henges mukana et oli kiva pitää sitä esitelmää. Kaikist oli kauheen keihtovaa et osaan puhuu kolmee kieltä, joten ne halus kuulla ku puhun niit ja öh mun ruostin kielen taidot ei oo mitkään kehuttavat, mut hienosti osasin sanoo "Jag tycker om kyrka". Mun yhen vaihtarikamun host veli on kauheen kiinnostunu Ruotsista ja se opettelee itsenäisesti google kääntäjän avul puhumaan ruotsii, joten se perhe pyys et jos voin joskus auttaa sitä poikaa lausumisen. Juuh mä ja mun ruotsin lausuminen täältä tullaan.

Muistin kyl hyvin kertoa kuinka suomalaiset ajattelee joulupukin asuvan Rovaniemellä ja et syödään poron lihaa, mut unohdin kertoa saunasta! On vähän epäisänmaallinen olo. Ehkä oon ollu liian kauan poissa. Mut sain hyvää palautetta mun esitelmästä, eikä ne tiedä et unohdin kertoo jotain : )

Esitelmän jälkeen menin Melanien ja sen host siskon ja sen siskon poikaystävän kaa niiden kaverin luo kattoo ohjelmaa face off. Ne kattoo sitä sen takii, ku siin sarjas on täl hetkel yks kilpailija, joka asuu Bereas, mut se on kyl muutenki tosi tosi hyvä ohjelma. Se on vähän niinku muodin huipulle, mut se tekee vaan sellasii älyttömän hienoi rooliasui. Kaikenlisäks ne maalaa ne puvut airbrushilla, joten oon iha joo joo katotaan lisää. Meenki varmaan ens viikol uudestaan. Melanien host perhe on ihan huippu ja tykkään olla nidien kaa tosi paljon. Ja mul oli Remix-karkkkipussi mukana illalla ja ne karkit hävis tosi tosi nopoeesti jenkkien suihin. Ne jopa ihmetteli et miks jenkkikarkit ei maistu näin hyvält. Niinpä mä mietin ihan samaa...

Sakset on mun ase!

Meil oli tänään yhen oppitunnin pitunen ohjeistus "miten toimia kouluampumis-tilanteessa". Oli oikeest hyödyllinen, koska en mä tiiä, miten oikeesti kuuluu toimii. Eka vaihtoehto on PAKENE. Ennen ohjeis on ollu et pitää pysytellä huonees ja sulkee ovet, mut on todettu et oikeesti parempi on yrittää paeta, koska kouluampujat ei oo ammattilaisii, joten on todennäkösempää selvitä jos liikkuu, ku et jos kyhjöttää nurkassa, mut saattaa kuitenkin olal tilanne, et esim. ampuja on just sun käytävässä, joten et pysty pakenemaan, joten seuraava vaihtoehto on lukittaudu huoneeseen ja estä kulku siihen huoneeseen. 

Tänään harjoteltiin erityisesti tota lukittautumista ja miejän piti pimeessä kasat pöytiä ja tuoleja kaikkien ovien eteen ja sit mennä seinän viereen kyykkyyn ja ettii joku ase itelle. Tyyliin juoapullo, koulukirja, tuoli, mitätahansa millä voi heiittää sitä ampujaa jos se tulee, koska se seuraava vaihe on TAISTELE! Me ei tietenkään saatu heittää meijän aseita, mut harjoteltiin inpiroimista. Mun lähel oli just sopivasti saksilaatikko, joten olin aika ylpee mun aseest. Saatiin lopettaa se nurkas kyhjöttäminen vast ku poliisi oli käyny tsekkaamas meijän luokan et ollaan toimittu oikein. Must se oli hiukan huvittavaa, mut tosi hyödyllistä.

Mun mielest Suomessakin pitäis ainaki kertoo miten kouluampumis tilanteis toimitaan, koska sit on todennäkösempää säästää ihmishenkii, koska ei mul oo käyny mieles toi et täytyy ruveta heittää tavaroita hullunlailla, jos se ampuja tulee luokkaan. Vaiks se nyt tuntuukin ihan loogiselt, mut ei vaan oo käyny mieles. Meil näytettiin kans hieno opetusvideo, miten toimia julkisella piakalla ampumistilanteessa.

Just A Normal Saturday

Aamul mentiin kattoo mun 4-vuotiaan serkun Madisonin jalakpallopeliä ja voi ne 4-vuotiaat oli niin sulosia ku ne juoksenteli sen pallon peräs. Ne oli semmonen kasa, joka juoksi sen pallon peräs ja sit kaikki vaan yritti saada sen pallon itelleen. No tärkeint onkin vaan et ne lapset pääsee pelaamaan. Niil oli ihana pinkki pallo ja niiden valmentaja oli niiden kaa siel kentäl ja ohjeisti niit siit niitten läheltä, ettei ainoastaan huudellu kentänreunalt. Meil on täl hetkel tääl iha kauheen kostee ilma tai niinku ilmankosteus on tosi korkeel, joten ne lapset oli hetkes iha puhki, mut sit ku tuli niiden juomatauko ni niil kyl riitti energiaa tehä kaikkii temppui.  Mun mielest on niin huvittavaa ku nää jenkit raahaa niitten retkeilytuolei kaikkial. Jos ihmiset tulee seuraa meijän marching band harkkojaki ni niil on niiden tuolit mukana. Sit alko sataa, joten lähdettiin pois, koska nää ei myöskään kestä pikku sadetta.

Mom heitti mut meijän lähel olevaan Southpark Malliin, jonka jo tosi hyvin. Menin yksin kattomaan homecoming mekkoo, ku olin jo torstaina Melanien (thai vaihtarin) ja sen siskon kaa kattomas mekkoi, mut en löytäny sopivaa sillo. Halusin omas rauhas kattella ja sovitella. Oli niin rentouttavaa vaan kuljeskella siel ostoskeskukses itsekseen. Löysin mun homecoming mekon, mut näätte sen sit vast ku käytän sitä. Selitän kans enemmän homecomingista sit ku meil on se. Ostin vähän muutakin tarpeellista. Ostin vihdoin kynsisakset! Näil ei oo ollenkaan kynsisaksii ja oon yrittäny leikata mun kynsii sellasel kynsileikkkuril ja se on ihan hirveetä, ku mul on pitkät kynnet. Ois pitäny tajuta ottaa kynsisakset Suomesta, koska tääl ne on kaikki sellasii käyrii, mut ne käyrätki tuntuu jumalaisilta nyt. Tänään tai joku lähipäivä oli pinkki tuetaan rintasyöpäpotilaita päivä, Sen takii siel ostoskeskukses oli kaikkii tanssiesityksii ja vaaleenpunasii koristei. Eilises pelis meijän football pelaajil oli pinkkei sukkii, kenkkii, sellasii hihoi ja sit niil oli sellasii narui ja se oli must jotenki söpöö.

Kristy haki mut ostoskeskuksesta ja mentiin syömään iha tajuttoman hvyään hampurilaisravintolaan. Meijän tarjoilija vaihtus kesken meijän ruokailun, koska sen meijän ekan tarjoilijan työvuoro loppus. Mul oli Spritee ja Kristyllä vettä ja sit se meijän uus tarjoilija ei tienny et mul spritee, joten se tuli avuliaasti täyttämään mun lasin, joka oli puolillaan, ja kaato siihen vettä. Raukka parka oli niin nolona ku sanoin et mul ei kyl ollu vettä, mut ei se mitään ku en mä enään aikonu sitä juoda. Kävi niin sääliks sitä tarjoilijaa.

Illal mentiin Kristyn kaa kattomaan Aunt Nancyn ja Aunt Mattin luo Ohio State peliä ja siel oli kans Granpa ja ma. Se oli ihan hauskaa ja Madison valitsi mut viemään hänet nukkumaan. En oo ikinä ennen sitä tehny, joten Kristy tuli mun kanssa viemään Madisonin. Madison sai ite valita, mikä iltasatu luetaan ja se halus et luetaan pääsiäiskertomus, eli kuinka Jeesus ristinaulittiin ja se heräs henkiin jne. Sit oltiin iha Kristyn kaa et siis ihan oikeest haluut et luetaan tää ja sit tyttö vastas "mut se kertoo Jumalasta" mut silti, kuka haluu kuulla pääsiäiskertomuksen iltasaduks. Me luettiin sit se, mut ei kyl ollu ihan perinteisin iltasatu.

Grandma, Aunt Nancy ja Kristyn jalat

Elina on ihan liian vaikee nimi starbucksille :D

Bike ride

Mun ja mun liaisonin suhde ei oo mitenkään virllainen. Jotkut liaisonit on tosi virallisii ja ne pitää juttelu sessioita oman vaihatrin kaa kerrran kuus, mut mä ja mun liaison vaan tehään kaikkee kivaa ja sit samal jutellaan ihan normisti, mitä mul kuuluu. Menin tosiaan mun liaisonin Bonnien ja sen miehen Jon ja kahen random miehen kaa pyöräretkelle tiistaina koulun jälkeen. Oon aina ihan loppu koulun jälkee, joten eka ei huvittanu lähtee, mut söin vähä nutellaa ja päätin kuiteskin lähtee. Onneks menin, koska pyöräiltiin tosi upeessa national parkissa. Se oli Cuyahoga Valley National park ja siel oli ihanii kallioita ja ruska alkaa hiukan jo tulla tänne ni auringon paistees puut oli tosi kauniita.

Pysähdyttiin sellasel pienel vesiputouksel ja otettiin pari kuvaa. Haluun kyl joku päivä kävellä samanreitin, et voi ottaa enemmän kuvii, koska tääl noi puistot on jotain uskomatonta. Pyöräiltiin 17 mailii, joka on 27 km ja se tuntu kyl pitkält matkalt. Välil olin aivan kuollu, koska siin matkal oli tosi tosi isoja ylämäkiä, mut ei kyl kaduta et lähin.

Pyöräretken jälkee mentiin viel syömään illallist ravintolaan ja söin iha törkeen hvyää kasvis wrappiä. Illal tuli uni iha tajuttoman hyvin.  Tääl on nyt käynnis joku Federal Government Shutdown ja mä myönnän häpeäkseni etten viel oo iha tajunnu mikä juttu se on, mut käytännös se tarkotti sitä, et esim. se vesiputouksen lähel vievä polku oli suljettu portil, yleiset vessat oli lukos, mut se on kai oikeesti aika iso juttu.