torstai 28. marraskuuta 2013

Thanksgiving

Tänään vietin mun ensimmäisen kiitospäivän. Tälle juhlal on varmasti olemas hieno tarina, mut kukaan ei sitä mul kertonu sanottiin vaan et liittyy intiaaneihin, mut käytännös kokoonnutaan viettämään aikaa perheen kaa ja syödään. Sit mietitään et mist ollaan kittollisia ja kuinka hyvin meillä on asiat. Tosi kiva juhlapyhä mun mielest ja mulla kun on viel niin pal aisoita, joista saan olla kiitollinen.

Meijän perheel on sellanen tapa et aamulla mennään syömään aamupala pumpkin pie mun grandpan and man luo. No mä ja mom mentiin, valitettavast muut ei päässy, koska mun sisko vietti aamupäivän sen isän kaa ja mun täti lähti new yorkiin, mut mä sain maistaa ekaa kertaa oikeet amerikkalaist pumpkin pieta, en mä mitään feikki verioo kyl koskaan maistanu, mut niin. Yllätin itteni ja tykkäsin siit ainaki ku laitto pal kermavaahto. Vähä niinku mämmi et en mä sitä pelkästään söis mut ku laittaa tarpeeks maitoo ja sokerii ni ihan mahtii.

Sit mentiin kotiin laittautumaan ja palattiin takasin niille. Tapasin tänään ekaa kertaa mun sedän ja sen perheen, koska ne asuu Michiganis. Meil oli sellanen kokonainen kalkkuna, mut sitä ei tuoda kokonaisena ruokapöytään, leffat huijaa, koska se täytyy "perata", joten se oli kulhossa ihan pilkottuina paloihi. Sit oli kaikkee muutakin hyvää ruokaa. Jälkkäriks oli vähän lisää pumkpin pieta ja aivan ihanii keksei. Oisin voinu syödä niit keksi tuhat, mut käyttäydyin ja otin vaan yhen.

Illan paras vaihe oli ihan ehdottomasti, kun pelattiin pelii nimelt spoon. Se on kai niinku korttipeli. Siin istutaan pöydän ympäril ja sit keskel pöytää laitetaan yks vähemmän lusikoi mitä on pelaajii ja sit kaikil on neljä korttii kädes ja sit ruvetaan kierrättää korttei ja yritetään saada neljä samaa käteen ja sit ku saa ni yrittää mahdollisimman vaihvihkaa ottaa lusikan sielt pöydält ja sit ku huomaa et joku ottaa lusikan ni pitää kans yrittää ottaa lusikka ja se joka jää ilman putoaa. Se oli ihan mahtava peli. Adrenaliini virtas ja mul ja mun sedäl oli ihan hirvee taisto koko ajan, ku molemmat niin kilpailuhenkisii. 

Mulla oli ihan mahtava thanksgiving päivä ja oli niin kivaa tutustuu mun neljään uuteen serkkuun ja huomenna black friday shoppailuu ja jotain muuta. Nyt saa alottaa joululaulujen kuuntelun, koska tääl aletaan viettää jouluu heti ku thanksgiving on ohi. Kuvasaldo on vähä surullinen, mut ehkä te kestätte, ku mun sanallinen tuotos on niin upee ;)



Rakastan tota dinomukii :3

Kristy and Colin 

Ei oo juhlia ilman red zolo cups


Pumpkin pie


Mom, Colin and Uncle

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Wedding

Kerron mun hääkokemksista nyt ku huomenna on kiitospäivä, joten pitää sit kirjotella siit. Oltiin tosiaan jonkun meijän sukulaisen häis. En ihan tajunnu ketä se oli mut jonkun serkku se oli. Ei menty kirkkoon, vaan suoraan juhliin. Oon kattonu paljon kaikkii jenkkihääohjelmii ja löysin kyl tosi pal yhtäläisyyksii. Juhlat oli siis hotellissa. Meil oli yks sellanen iso huone jos juhlittiin. Paikka oli koristeltu tosi kauniisti. Eka oli sellanen coctail hetki ennen, kun se morsiuspari saapus. Sit sellanen kunnon show pystyyn, ku se morsiuspari saapus. Ne leikkas kakun heti siin ja sen jälkee ne meni paikoilleen. Morsiuspari ja ne morsiusneidot, kaaso ja bestman sun muut istus sellases pitkäs pöydäs. Ihan niinku leffoissaki! Sit kaikki piti puheit ja olin iha blaah, ku en tuntenu ihmisii enkä tajunnu puheit.

Me oltiin aikasemmin kutsun yhteydes jo tilattu, mitä halutaan syödä. Ruoka tuotiin pöytiin ja pöydät oli muute pyöreit. Ihan niinku kaikis ohjelmis. Ruoka oli tosi hyvää ja tykkäsin meijän pöytäseurueest tosi pal. Mun vieres istu aivan ihana sellanen pikkupoika joka rakastu muhun. Sit ku oli saatu syötyy ni alettiin tanssii. Eka oli se morsiusparin tanssi ja sit morsian ja isä ja sulhanen ja äiti ja jotain sellast. Sit alko kunnon biletysmusiikki ja kaikki tanssi iha täysil. Tanssittiin kans jotain iha kummallisii sellasii yhteistanssei, jotka kaikki ties ja olin iha öööööh, mut oppisin ni ne nopeest ja oli kivaa.

Näil on sellanen tapa, et yhes kohtaa pyydetään kaikki naimisissa olevat tanssimaan ja sit aletaan sanomaan sillee et ne jotka on menny naimisiin tänään poistukoot, ja sit vuoden, viis vuotta, 10, 20... Niin kauan kunnes siel on enää jäljel se pari, joka on ollu kauiten naimis. Se oli mun mielest tosi sulosta. Sit oli samat sukkanauha jutut ja kimpunheitot. Tääl on myös sellanen tapa et morsiammella pitää olla yllä jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä. Usein se vanha tai lainattu on joku vanha koru joka kulkee suvus ja must se on kans niin hieno idea. 

Siel oli semmonen kuvauskoppi jonne sai mennä ottaa kuvii. Sit ku oli ne kuvat otettu ni piti tehä niist semmonen leikekirjan sivu ja sit niist sivuist koottiin kirja sil morsiuparil. Aivan ihana vieraskirja idea, mut en tiiä toimisko se Suomessa. Ai niin ja sit ku kilistettiin veitsel lasii ni morsiusparin piti pussata. Hiukan ihmettelin, ennen ku mul selitettiin, miks vähän välii joku alkaa likuttaa lasei, eikä kukaan sitlikään pidä puhet. Pahoittelen etten ottanu kameraa mukaan, joten mul ei oikeestaan oo mitään kuvia.

Kristy and mom

Kristy and I

Grandpa and grandma

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ens viikolla alkaa joulukuu!

Onpas järkyttävää, miten aika menee nopeesti! Täällä ensilumi sato viime viikolla ja pian toivottavasti tulee talvi. Kävin viikonloppuna kävelemässä co lakel ja metroparkis ja otin kameran mukaan, koska nyt on viimisii hetkii ku voi ottaa syksykuvii. Mun mielest on ihanan rentouttavaa ostaa kahvii ja mennä vaan kävelyl tonne. Pystyy unohtaa huolet ja vaan rentoutuu. Tuun ikävöimään noit kauniita puistoja kyl niin pal, ei se vaan oo sama asia kävellä litsan järvel ja takas. Tuol voi kans nähä iha valtavii oravii ja melkeen joka kerta peuroi.

Tuun niin pal ikävöimään tätä kahvikulttuuria. En ees oo ollu aikasemmin mikään kahvin juoja mut täällä jotenkin se on vaan niin hyvää. On niin taivaallista vaan aamusin seista "bussipyäkil" ja se kahvi lämmittää käsii ja sit on iha semmone "oih elämä on ihanaa"- olo. Vaihtarina oppii kyl nauttimaan pikkuasioista ihan eritavalla. Olin tänään niin ilonen, kun huomasin saaneeni postia kotoota. Paketista llöytys Fazerin joulukalenteri. Oi sitä onnea, mut samal toivois et ois jo se joulukuu! Niin paras ku koko joulukuun saa aina pikkupalan Suomea. 

Skypettelin kotiin kans viikonloppuna ja tajusin, et täl hetkel oon ihan oikeesti onnellinen tääl. Mul oli vähä vaikeempi vaihe tos, mut nyt alkaa taas elämä oikeen sujumaan. Oli muuten turhin postaus ikinä. Halusin nyt vaan kertoo kuinka paljon tykkään mun sunnuntai kävelyistä ja joulukalenterista :D













keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Browns game ja Halloween

Menin Melanien perheen kaa afs-ihmisten järjestämään Browns vs. Ravens games. Eli siis ammattilaistason amerikkalaista jalkapalloa. Meillä oli afs taligate party ennen peliä. Se on siis käytännössä vaan et parkkipaikoil kokoontuu ihmisii ja syödään hyvää ruokaa. Se oli kiva kun sit näki muit vaihtarei ja sai ruokaa. Sit hajaannuttiin ja kaikki meni omii reittei kattoo pelii ja istumapaikat oli ympäri stadionii ni ei siel pelis sit niit muit oikeen nähny. Se oli siis ihan valtava stadioni ja tunnelma oli ihan katossa. Oli ihan hirveeeeen kylmä ja mul oli vaiks kuin pal vaattei, mut ei se haitannu ku mul oli hyvä seura. Melanien host perhe on ihan mahtava ja Melanie on ehdottomasti mun paras kaveri tääl. Browns muten voitti ja se oli ihan ihme, koska ne aina hävii. Siel pelis oli kans high school marching band soittamas half time shown ja meijänkin koulun marching band on menos joku viikonloppu soittamaan sinne, mut en tiiä oonks mä menos, ku en enää oo marching bandis ku virallinen kausi on jo ohi.

Mun ensimmäinen oikee halloween on kans nyt koettu. Ihmiset tosiaan alotti talojen koristelun jo syyskuun lopulla ja muutenki sellast halloween tunnelmaa elelty tän koko lokakuun ajan. Mä myös koversin mun ekan kurpitsan yks päivä, mut mul ei oikeestaan oo kuvii siitä. Oli muuten yllättävän rankkaa. Sillon halloween torstaina, kun mentiin trick or treat-kierroksel sato ihan täysil vettä, mut koska ilmanen karkki ja eka halloween niin metiin silti. Eikä se sade loppuen lopuks haitannu. Menin Melanien ja hänen sisarusten kaa kiertelee ja ihmiset anto läjäpäin karkkii, koska ne aatteli ettei tuu käymään niin pal ihmisii huonon sään vuoks. Melanien perhe oli koristellu niiden talon ihan sairaan hienosti niin et piti kävellä se "kauhutalo" ennen ku sai karkkii. Valitettavasti perjantaina oli koulupäivä, joten ei voitu hengata yhdessä kovinkaan myöhään. Melanien vanhempi pikkuveli on muuten addiktoitunu ruotsiin, joten se haluu jutella mun kaa aina ruotsiks ja kommunikointi ei oo kovinkaan sujuvaa, mut mikäs siinä jos vaiks en ihan kokonaan unohtais ruotsii. 

Liityin meijän koulun uintijoukkueeseen. Kohta kaks viikko uitu ja kolmannen viikon jälkeen siirryn junior varsity joukkueeseen, ku nyt oon viel new swimmer. Käytännössä se tarkottaa kuolemaa, koska treenit tulee olee rankempii ja useemmin. Nyt mulla on treenit vaan joka arkipäivä, mut sit mul tulee olee myös lauantaisin ja ruvetaan tekee myös uinnin lisäks kuivamaa harotusksii eli kaikkii lihaskuntoo, spinningii ja kuntosalii, mut kerron uinnist enemmän sit myöhemmin ku alotan jv:s. Olin mun ekoissa jenkkihäissä ja siitä kerron seuraavas postaukses. Thanksgiving on kans ihan pian!!!!! Ruokaa...


Aidan, Brian, Melanie, Me, Indra, Ava and Roman







Sivukaksarit ja karkit on parhait 


lauantai 2. marraskuuta 2013

Homecoming

Tää postaus tulee kyl nyt niin myöhäs, mut ei vaan oo aikaa postailla, ku koko ajan on tekemistä. Meillä oli tosiaan homecoming vviime viikolla eli paljon myöhemmin kun muilla. En ihan tiiä miks sitä vietetään mut käytännös eillä oli yhen viikon ajan spirit week eli jokasel päiväl oli joku teema. Teemat oli vähä laimeit, joten harva puketu, mut ne jotka pukeutunu ni oli kyl panostanu ihan tajuttomasti. Ehdottomasti hienoimmat asut oli ku oli Halloween custom day. Muita teemoja oli värit eli jokasel luokka-asteel oli oma väri ja sit disney/superhero. Ite en pukeutunu, ku ei mulla oikee ollu mitään teemoihin sopivaa ja sit en viittiny ostaa vaan tota varten mitään. 

Perjantaina oli homecoming peli. Se oli meijän viiminen kotipeli ja se oli vaan ihan mahtavaa. Se oli muuten ihan tavallinen football peli, mut ennen pelii julistettiin homecoming queen ja king. Meijän king oli joku suosittu football pelaaja ylläri pylläri, mut oon niin ilonen tost meijän homecoming queenist, koska se oli yks meijän koulun kehitysvammanen tyttö, joka on siis vakavasti kehitysvammanen ja pyörätuolis ja kaikkee. Ihmiset oikee kamppanjois et se voittais, koska kaikki halus et se saa kokee jotain ainutlaatusta. 

Meijän marching bandille viiminen kotipeli oli kyl ihan omaaluokkaa. Ennen pelii meil oli sellanen et kaikki seniorit piti pienen kiitospuheen kaikil muil. Ihmiset itki ja kerto oikeest kuin mahtavaa on ollu. Tajusin et tuun kyl ikävöimään marching bandia, koska se on iso perhe, jonka kaa on kiva viettää aikaa. Aina ei huvita perjantaisin lähtee peleihin, mut sit ku on siel kavereiden ympäröimänä ni tajuu et tää on jotain iha uskomatonta. Oon niin ilonen et mun host perhe laitto mut osallistumaan. Meijän homecoming half time show oli iha tajuttoman hyvä ja kaikki tanssis iha täysil katsomos ja voi vitsi oli kyl paras peli ikinä.

Lauantaina oli sit meijän homecoming tanssit. Mulla ei ollu deittii, joten menin sellasel isol kaveriporukal. Puolet meijän porukast meni yhen tytön isovanhempien tajuttomaan hineoon taloon laittautumaan. Ite kävin laitttaa mun hiukset kampaamos, mut muuten sit laittauduin siel. Se talo oli siis ihan uskomaton. Ei pysty sanoin kuvaamaan. Syötiin kans illallinen siel, koska Avan isä on kokki. Oli kyl niin hyvää ruokaa ja seura oli iha parast. Sit loput ihmiset tuli ja otettiin kuvii. Valitettavast keli oli iha hirvee, joten ei voitu ottaa kuvii oikeestaan ulkona. E myöskään ottanu mun kameraa mukaan, joten kuvien laatu heittelee aika pal.

Sielt sit jatkettiin koululle tansseihin ja mul oli iha äärettömän hauska ilta. En oo koksaan tanssinu niin paljoa ja niin täysillä. Tuntus et kaikki oli ku jostain elokuvasta. Siel oli katos sellases verkos ilmapalloi, jotka sit yhes kohtaa päästettiin tippumaan, sit yhtäkkii jotkut rupes vetää soloo ja kaikki taputti ympäril ja sit toinen tuli haastaa. Tutustuin niin pal uusiin ihmisiin ja vanhoihin tuttuihin paremmin. Mul oli tosi hauska ilta ja just sen takii et annoin mennä vaan. 

Me, Melanie (Thai) and Mariela (Chile)