Mä oon nyt siis ollu tääl perheessä NELJÄ viikkoa. Se on niin paljon. Must tuntuukin jo et oon ollu tääl ikuisuuden ja et tää on mun elämää nyt. Mul on tullu sellasii havahtumisii et hei tää vuos ei kestä ikuisuuksii et nauti nyt täst jutust ja täst jutust. Erityisesti marching band ja airbrush on sellasii juttui et tuli sellanen olo, etten välttist tee näit enää ikin tän vuoden jälkeen ja marching band lopppuu jo jonkun seittämän viikon jälkeen, joten nautin nyt urakal.
Tänään oli taas peli ja se meni mun osalta ihan pieleen, koska mun paikka vaihdettiin keskiviikkona, joten mul on nyt uudet askeleet, eikä ollu tarpeeks aikaa opettaa niit askelii mul ni mä sit suurimmaks osaks vaan yritin matkii mitä muut tekee ja näyttää ees silt et osaan jotain. Ens viikolla soitetaan kaks uutta biisii puoliajal ja siihen toiseen on ihan siaras koreografia.
Illal oltiin viettää iltaa porukal co lakel ja siel oli vaiks kuin mont peuraa ja käveltiin porukal metrin päähän yhtä peuraa ennen ku se lähti. En oo ikinä ollu niin lähellä peuraa. Kerran nähtiin semmonen babmi peura ja sen äiti kun oltiin autol Kristyn kaa. Oli kyl niin hienoo olla niin lähel peuraa, ku se on mun mielest kuiteski aika hieno eläin.
Rakastan airbruhingii. Se on ehdottomasti mun lemppari tunti koulus. En oo mikään hyvä piirtämään, mut ton homman osaan suhteellisen hyvin ja ku en oo ennen sitä kuiteskaan tehny ja siel on monta jotka on muo huonompii. On ihanaa, kun on aine jos voin olla yhtä hyvä kun muutki, vaiks oon vaihtari. Oon sillä niin turhautunu tunneil, ku alan jo ymmärtää kaiken, mitä tunneil puhutaan, mut en silti oo kykenevä vastaamaan opettajan kysymyksiin, koska en muista mitään termei. Me tehtiin anatomias ruumiinavaus suolakurkulle. Se oli just niin kummallist ku milt se kuulostaa. Me harjoteltiin ruumiavaus raportin kirjottamist, joten se opettaja oli askarrellu kaikil ryhmil suolakurkuist meil uhrit. Se oli tunkenu jaloiks ja käsiks sellaset pörröset rautalangat. En millään muista miten niit kutsutaan. Lisäks siihe oli laitettu luodinjäljiks muutama musta nuppineula ja hammastikku oli joku keppi, joka oli lävistäny sen. Se oli kyl hauska tunti.
Sit noist kuvist varmaan tajuutte et yks kuva on meijän pelist ja yks cheerleadereist. Sit on yks kuva toisen joukkueen marching bandist, jotka muuten yllätti tanssimal yhes kappalees. Yhes kuvas on meijän halftime drum major eli se heittää sellasen kepin yhen biisin aikana ja ottaa sen kiinni tai ainaki yrittää. Yhes kuvas näkyy kaks sellast sinimekkost tyttöö tos bändin edes ni ne on meijän majorettes eli sellaset tytöt jotka tanssii niiden keppien kaa. Meijän yks erikoisuus on toi kun noi isoimmat torvet tulee eteen ja sit ne tanssii niiden kaa. Siit on yks kuva ja täs on linkki videoon siit tanssist. Video on kylläkin harjotuksista, mut ei se varmaan haittaa. Se on yks ihan mun lemppari juttui, mitä soitetaan.
 |
| Vastustajan marching band |
 |
| Halftime drum major |
 |
| Long train runnin, jossa ne isoimmat torvet tanssii edes. En tiiä mikä niiden nimi on suomeks. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti