Selvisin ekasta päivästä lukiossa. Jee. Oon tosiaan musiikkiteatterilinjalla ja mun luokka vaikuttaa tosi kivalt. Meil on enemmän yhteisii juttui yhessä ku muilla luokilla. Ootan innolla, että koulu pääsee kunnolla vauhtiin ja tutustuu uusiin kavereihin.
Tänää ku kaikki ykköset parveili siin aulas ja kakkoset ja kolmoset kulki siit meijän läpi ni miettisin "nii'i vuoden pääst mä kuljen täst läpi ja uudet pikkuset jännittää ekaa päivää" sit tajusin hetken pääst " En mä oo tääl ens vuonna!" Oli ehkä pieni järkytys tajuta, et vuoden pääst mä oon jo ehkä Jenkeis.
Tunteet on vähä sekavat ku oon nyt lueskellu blogeja, joissa tytöt on just päässy Jenkkeihi. Jollain on ettei meinaa enkku sujuu ja joillain on jo koti-ikävä. Mietin vaan et, miten tuun selviämään samast tilanteest. Ootan koko ajan iha fiiliksis niiden uusii postauksii. Jännitän uusien vaihtareiden puolest niiden ekaa koulupäivää jne. Samaan aikaan ku luen niistä, jotka on jo Jenkeis ni luen blogeja, joissa jotkut ei tiedä vieläkään omaa perhettään tai koska lähtee ku viisumijuttui ei oo saatu kuntoon. Mua suorastaan hirvittää, et jos mulle käy samal taval. Toivon, et saisin tietää ajoissa mun isäntäperheen, et sit voin lähetellä sähköpostii ja tutustu siihen perheeseen valmiiks jo vähän. Kyllä mua vähän pelottaa selviänkö mä vaihtovuodesta, mut eihän koti-ikävään voi kuolla, joten enköhän mä selvii.
Ei mulla ollu mitään kovin tärkeetä. Kunhan vaan vähä päivitin fiiliksii. Aattelin kirjotella joku päivä siit kirjeestä, jonka äiti ja isi kirjottaa ja papereista, jotka pitää hoitaa kouluun. : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti