Oi niin ihanaa ku on joulu ja ollaan perheen kaa. Kyl mul vähä haikee olo oli ennen jouluaattoa, kun miettisin, että ens vuonna en oo täällä viettämässä joulua ja meijän perheessä joulu on tosi ihana perhejuhla. Sain ihan ylisöpöjä joululahjoja. Mun pikkusisko anto mulle lahjaksi ison pehmolelupingviinin, joka me nimettiin Pippiniks. Oon kulkenu koko illan mun Pippinin kaa, ihanat tossukat ja villapaita päällä.
Sain muuten SLEP-testistä 86/100 pistettä. Oon ylpee ittestäni et selvisin siit noinkin hyvin.
Lämmintä ja ihanaa joulua vielä kaikille. Syökää paljon laatikoita pus pus <3
Sain tosiaan viestin, jossa kerrottiin, että olen läpäissyt SLEP-testin. Jos kiinnostaa tarkemmin ne tulokset ni pitää tiedustella lisää. Tietty muo kiinnostaa tietää enemmän joten mä laitoin sille naiselle sähköpostia, et mitäs sain niist tehtävist. Kerron sit myöhemin tarkemmin ne tulokset
Viimisiä päivä viedään koulussa ja pian pääsee lomailemaan. Nyt huomaa, että lukio on ollu yllättävän rankaa ja oon todellaki loman tarpeessa. Olin ajatellu et lukio olis paljon vaikeempaa ja anumerot laskis hirveesti, mut ei lukio viel ainakaa oo osoittautunut ylitsepääsemättömän vaikeeks. Oon saanu kurssiarvosanoina ainoastaan kaksi 8 ja yehn 10 ja loput on ollut 9. Onneks ei tarvi ruveta mitään numeroo korottamaan, koska en todelakaan jaksais opiskella joululomal.
Jani halus kertoo, et sillä on tosi vaikeeta kemian suhteen. Tosiaan kirjottelen tätä atk-tunnil, koska ei jaksa tehä niit tehtävii tällee ensimmäisenä aamulla. Lukios on oikeestaa tosi hauksaa. MAtikantunnit on aina niin laadukkati kuten kuvast näkyy :D
Tosiaan vaihtarijutuis ei oo tapahtunu mitään uutta, jote ei oo mitään mielenkiintosta kerrottavaa. Maanantaina meen ottamaan rokotuksia terveydenhoitajalle ja sen ehkä vois laskea vaihtarijutuks. Meen tosiaan ottamaan menveon ja A ja B hepatiitin. Ui ui sit on käsi pipi :(
Mut joulu on kovaa vauhtii tulos ja enää viikko koulu jäljel. Hui ku aika onki menny nopeesti. Suorastaan hirvittää ku syksy on menny niin nopee, et hui ku nopeesti se lähtöpäivä tuleekaan. Sain muuten enkun ykköskurssista 9. Oon niin ylpee koska oon tsempannu niin pal enkus.
Läheisteni järkytykseks värjäsin hiukseni kuparin värisiks. Kävin torstaina kampaajal ja kampaaja saikin iavan ihanan värin luotua. Hiukanliukuvärjättiin, jottei pää olisi niin hohtava. Valitettavast kuvat vääristää aikas paljon tota värii ja näyttän aika punaselt, mut oikeesti väri on oranssimpi. Ei tähän vielä ihan oo tottunu, mutta pikkuhiljaa. Poikaystäväni mielestä näytän menninkäiseltä, mut menninkäisethän on iha söpöjä. Kiitti äiti kun annoit luavn punaisiin hiuksiin <3 Oon niin rakastunu näihin :)
Talvi on vihdoin tullu tänne JEE JEE! Rakastan talvea, koska sillon on kaunista ja voi mennä lautailee <3 Tulee niin iloseks kun kattoo ulos ja siel on ihanan valkoista. Ulkona on kans paljon valoisampaa. Tuntuu niin paljon jouluuulta kun on joulu. Otettiin mun siskon kanssa ekoja talvikuvia. Valitettavasti suurin osa kuvista tärähti aivan liikaa joten oli hieman turha reissu, mut kivaa oli puspus sisko rakas <3
Ihanaa kun voi vaiks saada nukuttua yöllä, kun SLEP-testistä on nyt selvitty. Oli se aika paha loppujen lopuks. Aluks se tuntus tosi helpolta ja oli ihan semmonen olo, et eihän tää ollutkaan paha. Luetunymmärtämisen kolme viimeistä tekstiä olivat kuitenkin ihan hepreaa mulle. No kyllä se varmaan niin hyvin meni ettei ne mua siellä eskariin laita kielitaitoni vuoksi. Testi oli todella rankka, koska se oli niin paljon pidempi verrattuna normaaliin lukion enkunkokeeseen. Välillä joku kohta kuuntelussa meni ohi vain koska ei jaksanut enää keskittyä :(
Mun mielest oli lohduttavaa, että se testin valvoja kertos, että hänellä oli ollut enkku 6 todistuksessa kun oli itse mennyt vaihtoon ja oli siellä hyvin pärjännyt ja nyt hän opettaa enkkuluokkaa. Ei mua siis oo tuhoon tuomittu, vaikka en peruskoulussa englannin opiskeluun panostanut. Tietenkin lukiossa olisi helpompaa, jos jotain osaisi.
Menin ihan sokkiin kun testin jälkeen yksi toinen vaihtari sanos mul sillee "hei sä kirjotat sitä blogii". Tuli ihan epäuskonen olo et joku oikeest lukee tätä :DDD Niin hassu ajatus, kun kummiski lähinnä omaksi terapiakseni kirjottelen tätä ja jotta sit tuttujen on helpompi seurata elämääni Jenkeissä.
En saa unta millään joten aattelin vähä kirjotella mun ajatuksii ennen kun unohdan ne :D
Mä oon nyt jo itkeny sitä et joudun jättämään mun perheen ja poikaystvän tänne Suomeen. Mä en ees haluu ajatella sitä hetkee kun pitää oikeesti jättää ne hyvästit kaikille mulle rakkaille ihmisille. Mä tuun itkemään silmät päästäni. Onneks siihe on kuiteski viel niin pitkä aika. En muute pysty kuuntelemaan sitä Maailman toisella puolen, koska muo rupee heti itkettämään ku mietin et oikeest oon sit tosi kaukana.
Sain täs pimeinä tunteina loistavan ajatuksen, jolla saan itteni takuuvarmasti itkemään ja ikävöimään Suomeen ku oon vaihdossa. Pyydän joululahjaks 5 vuoden päiväkirjaa ni sit kevätpuolella vaihdossa kun luen niitä mun ens kevään juttuja ni mul tulee ikävä tänne ja sit se on ihanaa et mul on blogin, kuvien ja kaikkien ihanien muistojen lisäksi se päiväkrja, jossa on joka päivältä pieniä juttuja mun vaihdosta. Sitä on sit joskus aikuisena jälkeenpäin kiva lukee.
Viikonloppuna juttelin mun poikaystävän kaa vaihdosta ja just siit et kuin kauhee ikävä tulee. Asuuhan se nyt jo opistol niin et nähää vaan viikonloppusin mut ei se oo mitään verrattuna siihe mitä sillo tulee olee. Se kummsikin sano et se on mulle ihan eri juttu ku mä saan ihan uuden perheen ja kaikki on ihan uutta ni en tavallaan homaa sitä et se puuttuu mun elämästä, kun se sen sijaan jää tänne ja se huomaa sen puuttuvan palasen, koska se pyörii samoissa kuvioissa ja se tulee tänne ja miettii mitä se tekee ku en ookkaa tääl sen viikonloppuseurana Vasta seuraavana iltana tajsuin, et asiahan on oikeestaa aika kaks piippunen, koska mulle taitaa kuitenki tulla rankempaa, koska multahan viedään kaikki tuttu ja turvallinen. Mulla ei oo siellä tuttuja päivärutiineja, perhettä, kavereita, poikaystävää, kieltä, ruokaa, sänkyä, tavaroita ja lemmikkejä. Ei sitä ees osaa ajatella kuinka paljon uutta tulee kun menee sinne jonnekkin kauas. Ehkä olis parempi ettei sitä niin paljoa pohdtis.
Meen huomenna terkkarille kysyy et onko mahdollsita koulun kautta saada joitain tarvittavia rokotteita. Huomenna on myös SLEP-testi, jota stressaan todella todella paljon. Loppuun viel viimisii syksyn fiilistely kuvii joita siskon kaa otettiin ennen Antti-tuiskua :D
Maailman paras pakahtumis-biisi <3 Oon niin onnellinen etten kestä. Rakastan mun poikaystävää ja mun kavereita. Pus Pus <3 Huomenna kemian koe ja se menee varmasti hyvin, ku lukemisen sijaan päätin kuunnella Kumivirttä montakymment kertaa, mut mitä turhaan ottaa ressii jostain kemiast : )
Juu ei mul mitään järkevää ollu. Kunhan piti kertoo ilosta. Iloa täytyy jakaa maailmaan tittitidiii :DD
Nyt oon kyl niin täynnä energiaa. Odotan niin innolla mun vaihtovuotta. Niin ihanaa päästä shoppailemaan ihan uusiin liikkeisiin, joita ei oo Suomessa. Saada ihan erilainen ja uusi elämä. Onhan mulla nyttenkin aivan ihana elämä ettei mitään valittamista, mut vaihtelu virkistää. Luin jostain blogista, et kannattaa pyrkii ajattelemaan sit uudessa perheessä, että elämä siellä tai täällä ei ole huonompaa tai parempaa vaan erilaista. Niinhän se on. Molemmissa paikoissa on varmasti hyviä ja huonoja puolia.
Oon miettiny sitä kuinka kauheeta on varmasti lähteä täältä ja jättää kaikki tuttu ja turvallinen mut sit oon kans tajunnut kuinka lyhyt aika se 10 kuukautta on mun elämästä. Se on myös lähtemisessä lohduttavaa, että tänne Suomeen palaa takaisin ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Eikä se täältä lähteminen ole varmasti niin kauheaa kuin sieltä takaisin lähteminen, koska sinne jää varmasti paljon rakkaita ihmisiä, joita ei todennäköisesti nää enää ikinä. Toivon, että host-perheestä tulisi mulle kuin uusi perhe ja sen perheen ja kaikkien kavereiden sinne jättäminen tulee olemaan tosi tosi rankkaa, koska mulle kaikki läheiset ihmiset on ihan tosi tärkeitä.
Tänään tuli kutsu SLEP-testeihin (Secondary Level English Proficiency) IIIIIIK! Luin yhestä blogista et siinä kokeessa esseen aiheina oli ollu joku osteoporoosi, ilmastonmuutos tai romantiikan aika. En ikinä selvii jos pitää jostain tommosest kirjottaa! Hirvittää ihan kauheesti koko testi! Siin sähköpostis luki et siihe kokeeseen sisältyy 45 min. kuuntelu ja 45 min. luetunymmärtäminen ja sit lisäks pitää kirjottaa joku aine johon on varattu tunti.
Onneks nyt kuitenkin alkaa tällä viikolla koeviikko ja voi paneutua oikein kunnolla ihanan opiskelun pariin. Tavoitteet olis simmoset iha perus kaikissa aineissa. Kuuntelen välilä joidenkin lukiolaisten juttuja koulussa ja mietin et mitä jotkut tekee lukiossa kun tokan jakson tavoitteena on et pääsee kaikista kursseista läpi. Eihän voi olla mitään motivaatioo opiskella jos ei oo mitään tavotteita. Lopuks viel vähä kuvaa mun yber hienoista bilsan muistiinpnoista ja siis kuvasta näkyy et keskityn aina tunneil. Meillä on kaikil tunneilla koneet, jote aika usein pelailen siitä webkamerasta :DDD
Eilen illalla iski jotenki tajuntaan se totuus, et vuos ilman mun mussukoita ja poikaystävää. Kaverit oon tajunnu jo aikasemmi mut jotenki illalla ku menin nukkumaan, tuli kauhee ikävä poikaystävää. Järkytyin siit et oltii oltu kaks päivää eros ja oli jo ikävä. Miten mä kestän kymmenen kuukautta?!
Juttelin meijän koulun yhen vaihtarin kaa ja se sano ettei sil oo ollu viel yhtään koti-ikävä tai mitään. Ite olin iha järkyttyny, koska mä tuun oikeest itkee viikon enne mun lähtöö ja varmaa kuukauden sielläkin. Luin jonkun blogist ettei se ollu pystyny syömään aluks siel mitää ku sil oli niin kova ikävä. Oon kyl semmone syöppö et todennäkösest mul ei käy iha noin mut jotain sen suuntast voi hyvinkin käydä.
Mun mielest oli iha älysulost ku rakas ystäväni Niclas oli tänää iha surkeena, ku selitti mul etten enää vaihtovuoteni jälkee osaa puhuu suomee. Olin iha aaws <3 En todelakaan pelkää suomenkieleni puolesta.
Päätin, et sit ku oon vaihdos ni kirjotan tänne kans niist kurjist fiiliksist. En haluu, etä tää on semmone blogi jos vaan hehkutetaan kuin ihanaa on olla vaihtari, vaan iha kaikki totuus tulle ilmi. Jos vaiks joku vaihtoon lähtijä sattuis lukemaan tätä joskus ni se sais realistisen kuvan siit mun elämäst, koska ei se elämä oo ruusuil tanssimist Suomessakaan.
Mut annan kauheen surullisen kuvan suurimmas osaa mun postauksist. En mä sentää kauheesti angstaa päivisin. Illal vaan saattaa tulla pieni murhe, ku miettii vaihtoo. Mut mul on niin kivaa täl hetkel, vaiks koulu onki rankkaa ja oon iha pihal kaikis aineis, mut onneks mul on mun kaverei. Mun uus söpöläinen on Vilja, jonka takii käytän oikeest niin pal päivisi kaikkii söpöily sanoi. Koko nainen on oikeest niin söpö, sulone ja hupsu ja kaikkee <3 Oon suunnitellu et vois värjää hiukset punasiks. Äiti on viel vähä erimieltä sävystä ja sillee, mut saa nähä mitä elämä tuo tullessaa. Vilja aneli et laittaisin sen kisuwebbi kuvan, jote laitoin ja sit kans kuvaa milt näyttäisin ehkä punasil hiuksil. :D
Perjantaina vietettiin nenäpäivää ja itsekin seurakunnan isosena osallistuin hyväntekeväisyyteen keräämällä rahaa. Pari tuntia seisoskeltiin ulkona lippaat kädessä. Oli kyl tosi hauskaa hommaa ja ihmiset anto yllättävän hyvin rahaa. Yksikin mies antoi 50 euroa. Oltiin siitä ihan järkyttyneit, mut kiitettiin monta monta kertaa. Kuultiin myös mitä eriskummallisimpia syitä miks ei pysty lahjoittamaan.
Mun mielest nenäpäiivä on hyvä keksintö, koska nenät tekevät päivästä vähän hauskemman ja tavallaan antaa sellaisen kuvan, että hyvää voi tehdä hauskallakin tavalla. Itse pidän tosi tärkeenä, että autetaan oman maan ja muiden maiden hätää kärsiviä. Mun mielest olis iha älyttömän hienoa päästä aikuisena johonkin maahan oikein auttamaan auttamaan niitä ihmisiä. Olishan se varmaan aika tosi rankkaa, koska näkis niin paljon kaikkea pahaa ja valtavasti kärsimystä, mut on siellä kyl varmaan hiukan hyviäkin hetkiä esim. jos joku lapsi parantuukin taudeista tai jokin kaivo saadaan toimimaan tai joku lapsi pääsee kouluun. Aikuisena olis kans hienoo ottaa semmonen kummilapsi, jolle lähetetään rahaa.
Siskoni ja äiti olivat kattoneet sitä nenäpäivä-ohjelmaa. Itse en ollut kotona, joten en katsonut, mutta oli ollut kuulemma todella koskettavaa.
Vaihtarijutuista sen verran, että AFS:lt tosiaan soitettiin,että mun pitäis hankkia neurologilta, jolla oon käynyt, todistus siitä, ettei mun päänsärkyyn oo oikee löytynyt mitään syytä jne. Perjantaina postista tuli lääkärin kirjoittama lappu, että olen terve ja mulla on todettu migreenii ja päänsärkyy, mut pystyn elämään sen kaa eikä hätää. Järkytyin suuresti, että se paperilappu makso 53 euroa! Niin paljon siitä lapusta huhhuh.
Oon pikkutyttönä ollu energinen pakkaus ja mul on sattunu kaikenlaist elämäni aikana. Toisaalt mun elämä on kans ollu tosi hauskaa, ku oon ain puuhaillu kaikenlaist. Vanhempien onneks oon rauhottunu hiukan kun ikää on tullu lisää. Kyl mun vanhempii silti saattaa hiuka pelottaa, mitä kaikkee mul sattuukaan siel maailman toisella puolen. Onneks mä osaan, touhukkuudestani huolimatta, pitää järjen pääs. Ikinä en haluu muita satuttaa tai tehä muutenkaan mitään vahinkoo. Kaikki kaupoista varastelut ja huumeet jätän suosiol muille. Vanhemmat voi olla melko turvallisin mielin.
Mun pikkusiskon kaa oon ihan mahdoton. Meil on niin sekopäist juttuu, äiti ja isi kattoo vaan vierest iha järkyttyneenä. Mul on oikeesti maailman ihanimmat siskot! Molemmat mulle niin tärkeitä. Käydään sillo ku keretään ni mun isosiskon luona Jyväskylässä. Olis ihan hassuu jos se viel asuis kotona.
Oltii yks viikonloppu kyläilemäs siel ja oli kyl niin kiva viikonloppu. Oli kiva keli niin käytiin paistamas makkaraa. Mulle ei mahtunu tuulihousut lökäreien pääl ja oli melko kylmä ilma niin aattelin et lökärit on kuiteskin lämpimämmät, joten otin sit vaan ne tuulihousut mukaan. Keksittiin et mennään yhelle laiturille joka oli makkaranpaistopaikan lähellä koskella. Sillalle päästäkseen piti mennä todella mutainen ja jyrkkä rinne alas. No onnistuin tietty jo alas mennes hiukan kaatumaan, mut ei siin housut niin kauheest viel likaantunut. Ylös tullessamme ehtisin jo sanomaan, että pian mä kaadun naamalleni, kun sitten olinkin vattallani rinteessä ja valuin vauhdilla rinteen alle. Mun ihanat siniset lökärit ja maiharit olivat ihan ihan ihan mutaset. Niin kun sanoin ni mulle sattuu ja tapahtuu.
Ei mul ollu mitään muuta, kunhan tulin vaan lörpöttelemään kaikkee turhaa ja esittelemään laadukkaita makkaranpaistokuvia : D
En oo enne osannu nauttii syksyst, mut ihanat aurinkoiset syyspäivät ovat vaan jotain niin kaunista ja hyvää mieltä tuottavia. Kaikki siis vaan syksyilemään : D Syysloma on nyt ohi ja selvittiin ekasta päivästä koulussa loman jälkeen. Olin kyl ihan tuskasen väsynyt, mut hengissä kuitenkin. Mul oli ihanan rentouttava syysloma. Kouluun palaamises on se hyvä puoli, et näkee taas enemmä kavereita. Mul on niin ihana syysfiilis. Haluisin vaan pukeutua kaikkiin ihanan maanläheisiin väreihin ja erityisesti oranssiin ja tummanvihreeseen.
Otin käyttöön mun kaks vuotta sit ostetun takin ja oon iha rakastunu siihen. Rakastan kaikkii turkisjuttui nyt ja olis niin ihanaa saada semmonen turkisliivi, mut en ikinä raaski ostaa sellast ku ne on niin kalliita. Odotan oikeest niin pal sitä, et pääsee Jenkeis iha uusiin vaatekauppoihin.
Tunteet heittelee niin paljon laidasta laitaan. Välil tuntuu, että on ihan älyttömän siistii päästä vaihtoon, mut aika usein tuleva vaan hirvittää ihan kauheesti. Oon niin kiitollinen täst mahdollisuudesta mun vanhemmille. Ei viel ihan pysty käsittää, et ens syksynä lähden 10 kuukaudeks Amerikkaan. Musta tuntuu et sen käsittää vast sit kun on viettäny siel perheessä jonku pari viikkoo. Toivon, ettei sit tuu ihan kauheaa pakokauhua.
Pääkaupunkiseudulla asuvat on saanu jo kutsut SLEP-testeihin. Olis niin kivaa jos iteki pian sais. Haluis sen vaan äkkii pois alta. Pelkään hiukan etten pääse siitä läpi. AFS:lt soitettii mulle yks päivä ja sanottii, et mun pitää hankkii todistus siitä, että mun päänsärkyy on tutkinut neurologi ja nyt äiti alko selvittää asiaa.
Mun murheet johtuu joko siitä että on ilta tai siitä et mun kaverit on mulle niin tärkeitä. Se saattaa kyl johtua oikeastaan molemmista. Yks mun tän illan suurimmista murheista on pelko mun parhaitten kavereiden ja tietty poikaystävän menettämisest.
Tiedän et siihen lähtöön on viel iha kauheeeeest aikaa, mut oon ihan kauhee stressaaja, joten en voi olla miettimät kaikkee. Uskokaa muo, et oon kyl yrittäny kaikkeni, mut mikään ei auta. En meinaa saada öisin unta ku käyn päässäni kaikkii keskusteluja englanniks. On niin tuskaa.
Oon tänään tuskaillu mun kavereil kuinka pelkään, et ne unohtaa mut.. Jonkun mielestä ihan hassu ajatus, mut oikeesti vuodessa tapahtuu niin paljon, joten siin ajas voi mutki unohtaa. Tai ei ne muo silleen unohda unohda vaan pelkään, et sit ku tuun takasin niin ne vierastaa muo ja kaikki tuntuu vaivaantuneilt, enkä tajuu mitään niiden jutuista. Tuntuu et vuoden aikana ehtii tapahtuu niin paljon, et kun tuun takasin niin ne on kokenu ihan super paljon kaikkee kivaa yhdessä ja saatan tuntea itteni ulkopuoliseks. Toisaalt mun kaverit on niin ihanii et ajatus on vähän hassu.
Mun mielest on kauheeta ajatella sitä, et ne mun kaverit tulee samal taval kouluun ja elää elämäänsä niiin ku nytki, mut mä en vaan oo paikal. Mietin just sitä, et huomaaks ne et mä puutun porukast ja jos huomaa niin kuinka nopee ne tottuu siihen et muo ei oo.
Tuntuu ihan kauheelta, et jätän kaiken ja hyppään ihan uuteen elämään, jossa en tunne ketään ja kaikki on ihan vierasta. Muo ihan oikeesti suorastaan pelottaa, miten selviin siel, mut onneks mul on kans semmone pieni hyvä jännitys siitä et pääsee kokeen jotain ihan uutta. Tunteet on nyt aika ristiriitasia.
On ollu kyl iha mahtava syksy koulus ja tuun ikävöimään kaikkii niin pal. Viel ku vietän niitten kaa niin pal enne matkaa ni en voi kuvitellakaa kuin tärkei ne kaikki on sit. On ollu niin ihanii syyspäivii, mut talvi tekee tuloaan. Ostin tänään bussikortin, jottei jää pääse yllättää.
AFS lähetti mulle sähköpostia, et ne on nyt sit tarkastanu mun enkunkieliset lomakkeet ja näillä mennään. Eli enää en pysty tekemään mitään muutoksia lomakkeisiin. Nyyh en pysty enää vaihtamaan kansikuvaa tai muita valitsemiani kuvia. Oon vaihdellu niit iha kauheest, ku on ollu niin vaikeet päättää, mitkä on sopivia. Hirvittää, oonko onnistunu siinä isäntäperhekirjeessä niin hyvin et joku haluu mut. Olis ihan kauheeta jäädä ilman perhettä. Nyt en sit enää voi tehdä hetkeen mitään. Täytyy vaan jaksaa odottaa : )
Mun on ihan pakko kertoa suru-uutinen! Jouduin leikkaamaan mun koko kesän kasvatetut kynnet. Kokkikerhossa kaapista tipahti jotain kynnelleni ja se katkes. Se on ihan hirveen kipee ja näyttäis tyhmält jos mun muut kynnet olis pitkät niin leikkasin kaikki huomattavasti lyhyemmiks. Onneks mun elämäs ei oo tän suurempia murheita.
Esittelen kans mun hienon taidetetoksen. Leivoin yks päivä vadelma-suklaa-muffineja ja sit taiteilin yhteen hienon koristelun. Väriyhdistelmä on joksenkin kauhea, mut en mä siihen onneks kuole. Meil kotoo käytetään aina silikoonimuuffinsivuokia ja rakastan noita meijän kukkasenmallisia vaalenapunaisia, valkoisia ja pinkkejä vuokia.
Rakastan tätä biisiä <3 Perjantai aamulla sisko vei AFS:n lomakkeet postiin. Sinne lähti lääkäripaperit, koulupaperit, vanhempien lausunto ja jotain suostumuslomakkeita. Kaikki on nyt tehty ja oon niin tyytyväinen. Mun enkunopettaja kirjotti musta tosi hyvät arvostelut ja laitto mun kaikki enkkuun liittyvät rastit parhaimpiin. Lisäks se kirjotti et oon ahkera tekee töitä, auttavainen ja hymyileväinen jne.Edustava kuva minusta ja afs.n papereista kirjekuoressa : )
Ens viikolla alkaa eka koeviikko! Aika on kulunu ihan kauheen nopeesti. Vähä hirvittää ajatella sitä kuinka nopeesti vuosi vierähtää. Kaikenlaist ehtii tapahtuu ennen mun lähtöö mut uskon, et se lähtö tulee silti yllättävän nopeesti. Hirvittää.
Huomatkaa, et must saa ainoastaan edustavia kuvia!
Rakastan tota biisiä! Oon ruvennut miettimään tässä koulun aikana, mistä jään paitsi. Musta on ihan kauheeta, kun kaverit sopii jo vanhojenpareja. Entäs sitten kun tuun takasin Jenkeistä, riittääkö mulle poikaa. En tunne ollenkaa niitä mua vuotta nuorempia ja sit pitäis löytää vanhojenpari. Elättelen toiveita, et joku kolmonen suostuu tanssimaan mun kanssa. En toisaalta oo varma tanssinko ees.
Tää vanhojen pohdiskelu tuli mieleen, kun kaveri tajus ettei meistä saa sellasia mekkokuvia, kun en ees oo Suomes ku se tanssii. Päässä pyörii paljon kysymyksi ja yks niistä on: Mistä kaikesta mä jäänkään paitsi? Vuodessa ehtii täällä tapahtumaan niin paljoa kaikkea, etten ees haluu ajatella. Tietyl taval se vuos on lyhyt aika, mut on se silti paljon.
Annoin perjantaina mun enkunopettajalle koulupaperit täytettäviksi. Toivon saavani ne huomenna, et saisin ne postiin mahdollisimman pian. Lähetän kaiken muun paitsi kuvat ja oman kirjeen postitse, koska en jaksa ruveta skannerin kanssa säätämään, kun kuitenkin täytyy ne terveyslomakkeet sinne etanapostilla lähettää. On jännää päästä lukemaan, mitä mieltä mun uus enkunope on mun kielitaidoista.
Kuvan mekko on mun siskon käyttämä ja sitä varmaan käytän jos vanhat tanssin. Oon nyt kans ruvennu miettimään, et jos haluan promeihin laittaa pitkän mekon ni vois pyytää äitii ja isii lähettämään ton jenkkeihin. Onneks mun ei tarvi viel sellasta miettiä.
Pääsette kurkistamaan hiukan mun elämään täällä Suomessa ennen mun elämää Jenkeissä. Aattelin esitellä hiukan mun huonetta, kun on vähän tylsää. Vähän haikeeta miettiä, että tässä huoneessa asustaa vaan vuoden ja sit pitää kotiuttaa ittensä johonki vieraaseen huoneeseen. Tavallaan jännittävää mut samal hirvittävää.
No mut kuiteskin. Mun huone on oikeestaa vähä tyhmä ku siel ei voi vaihdella järjestystä, koska siin on semmone vino katto, joka rajottaa toooosi paljon. Muuten mun huone on mun mielestä ihan kiva. Inhoon kylläkin mun työpöytää, koska haluisin sen olevan valkonen, mut kyl mä sen kaa selviin. Asutaan tosiaan omakotitalossa ja tos onkin kuva milt näyttää kun kattoo ikkunasta.
Mun murunen on kans päässy kuvaan. Eikä mikään ihmekkään ku se melkeen kuuluu sisustukseen, ku viettää niin pal aikaa mun huonees jos ite oon siel. Murunen just haisteli ikkunast raitist ilmaa :))
Niin ja valkoisen puun, joka näkyy seinällä, oon ihan itse maalannut omin kätösin. Oon siit niin ylpee. En oo mikään maailman taitavin maalari ja onneks mul olikin tykki auttamas hiukan ton rungon kans.
Musta boxi on salainen kynsilakkakätköni eli siellä säilytän kaikki kynsitarvikkeet ja lakat. Seinällä olevat sydämet on kaikkii riparijuttuja ja halipäiviltä sydämiä. Niit kattellessa tulee kaikkii hyvii muistoi mieleen.
KÅNKEN on paras reppu, mitä ikin voi olla. Rakastan sitä ja käytän sitä koulus ja kaikkial. Se varmasti tulee mukaani Jenkkilään! Valitettavast melkeen joka toisella vastaan tulevalla henkilöllä on samanlaine, mut ei se haittaa, koska se vaan on niin paras. Pus pus !!!
.JPG)
