Mellophone and a first band camp

Tänään oli eka band camp ja mä en mitään feikkaa soittavani, vaan mut ihan oikeesti opetetaan soittamaan soitinta nimeltä mellophone. En tiiä, mikä se on suomeks, mut googlettamal saa infoo, milt se näyttää. Se on semmonen ihan mukavan kokonen torvi. Mul n kädet ihan hirveen kipeet sen kannattelemisest.

Mut menin siis sinne ekaa kertaa tänään  ja eka mul etittiin sopiva uniformu. Ja se uniformu oli jotain ihan järkyttävää ja siis niinkun ihan oikeesti. Se tuntu tosi tosi kummalliselta päällä ja siis sen takin pukeminen on tyyliin rakettitiedettä. Eka tää nipsu ja sit tää napsu ja sit hopeinen nappi ja sit musta ja sit taas hopeinen. Kaiken lisäks ne napit on mun vasemmal olkapääl joten ne pitää laittaa kiinni yhel kädel. Niin ja sit siihe kuuluu kans hirvee baskeri ja kengät ja kaikkee, mut must tuntuu et tää on niin kivaa, et ehkä kestän yhet tyhmät vaatteet ja mikä paras kaikil muillaki on sellaset. Totesin myös, et tääl toi marching band ei oo mikään nörttien hommaa, niin ku esim american pies, vaan tääl on aika mukavan näkösiiki jätkii tekemäs tätä ;)

Sen jälkeen mut vietiin sellaseen pieneen huoneeseen ja hiukan opetettiin, miten sitä soitetaan. Ja siit on muuten jo pelkän äänen ulos saaminen ihan hirveen vaikeeta ja sit viel yritetään tiettyy ääntä. Ei tullu mitään. Mut jätettiin kuiteskin harjottelemaan sinne yksin. Tuskastuin kok touhuun, koska se ei vaan onnistunu. Pian siit mun huoneen ohi meni porukka, joka soitti samaa soitinta, kun mä ja ne otti mut onneks mukaansa. Ne oli ihan sillee JEE vaihtari! No sit ne harjotteli, mut ku mä sain vaan just ja just ääntä koko torvest ni sit vaan istuskelin ja yritin kuuntelemal oppii niit laului.

Se mies, joka opetti soittamaan sitä soitin oli tosi tosi kiva ja sit me mentiin kahestaan ja se opetti muo ettimään oikeet nuotit pienosta ja sain ihan oikeesti hienon kuulosii äänii mun torvest. Huomenna ennen kunnon harkkoja meen puoleks tunniks harjottelee sen saman miehen kanssa sitä torven soittamist. Lisäks Kristyn isä tulee kai kaks kertaa viikos opettaa mul sen torven soittamist, joten must tulle ihan pro :)

Oli hirveen hauskaa, kun se mies halus oppii sanomaan antaisitko suomeks. Se oli niin kummallisen kuulstaa, eikä todellakaan tunnistettavaa, et meinasin kuolla nauruun. Sit ku mun soittamisest ei enään tullu mitään, ku mun huulet oli niin väsyneet ni mentiin ulos ja siel alko ne marssiharkat.

Mulla oli siel oma paikka ja sit harjoteltiin jotain tosi kummallisii semmosii sotilaallisii tervehdyksii niiden soittimien kaa ja sit kaikkii kummalsii kävelyi ja ihme kääntymisii rivis ja yksinään ja olin ihan ulapal. Siel oli siis monta sataa nuorta, joten meit ohjeisti sellanen mies sielt edest mikrofonin kaa ja sit meijän keskel kulki ihmisii auttamas meit. Ne rivit on jaettu neljään sille jännästi, et aina niist ryhmis sit tehdään niit kännöksii ja kaikkee ja mun neljän ryhmäs oli tosi kivoi ihmisii ja hirveen auttavaisii. Mul ei oo mitään tietoo niiden nimist, koska mä unohdan kaikki nimet, mitkä mul sanotaan. Muutenki ihmiset kävi moikkaamas muo ja kysys, et mist mä oon ja kaikkee. Oon päättäny et kun mult kysytään mun nimee ni sanon sen niinku jenkit sanoo sen, koska se on helpompi, ku se et ne yrittää sanoo sen suomalaisittain ja kun se jenkkityyli on niiiiin lähel suomalaist lausumist et ihan sama. Itseasia tykkään enemmän jenkkilausumisest, koska se kuulostaa niin nätiltä.

Toi takki on siis sadetakki. Meil on erilainen se oikee takki, mut se piti jättää koululle, joten mul ei oo sitä kotona, mut sit ku joskus esiinnyn ni saatte varmasti kuvaa ihan koko kokonaisuudesta.